torstai 15. heinäkuuta 2010

...And the world just fucking watched.

Joskus tulee mietittyy asioita se kuuluu ihmisen elämään ja rutiineihin. Se kuka ei pysähdy joskus miettimään asioita läpi, sinulle tulee olemaan hyvin hankala elämä. Sanon jo tässä vaiheessa että tällä hetkellä on itsetunto alhaalla ja hyvinkin tylsää. Varsinkin silloin jos on huono olo eikä ihmiset vastaa viesteihin tai puhelimeen niin tulee vielä huonompi olo. Oon syyllistyny itekki tähän. Mut en tullut kirjoittamaan siitä. Ajattelin vain vähän purkaa elämänkatsomustani tänne. Mutta 17 lukijaani plus jotkut muut jotka eivät ehkä ole tehneet käyttäjää eivät jätä minkäänlaista viestiä että olisivat lukeneet mitään tekstejäni. Mikä erottaa mut muista? Noh mutta tämä teksti on enemmän tarkoitettu sitten minulle kun teille vaikka jaan persoonallista tietoa itsestäni. Kun mä tulen vanhaksi ja saan lapsia, haluan että he tietävät ettei heidän tarvitse pelätä erilaisuutta. On ehkä vähän turhan aikaista puhua 8 vuotiaalle pojalle ettei hänen tarvitse pelätä isänsä reaktiota jos hän on homo. En tarkoittanut että silloin menisin sellaista sanomaan, mutta haluan lapsieni tietävän ettei heidän tarvitse hävetä tai pelätä minua että hylkäisin heidät jos he olisivat erilaisia. Päinvastoin minä juuri omaksun sitä. Haluan että he ovat erilaisia, ei ehkä seksuaalisuudeltaan vaan taiteellisuudelta, työ-alalta, luonteelta. Mutta jos se ei kiinnosta niin sekin käy minulle. En tiiä mikä oikee vanhemmissa on kun kaikki ovat niin vanhanaikaisia että homo, lesbo ja bi seksuaalisuus on väärin ja niin ei saisi lapsi olla. Eikö tärkeintä ole tukea lasten etua?
Haluan myös opettaa lapsilleni että ilman työtä ei saa rahaa. Siis totta kai ehkä jotain pieniä hiluja voin heille antaa, mutta suuremmista puhuessa, sen eteen pitää tehdä töitä. Haluatko päästä elokuviin, tyhjennä ensin pesukone, sitten saat rahaa. Tajuatteko mitä ajan takaa?
Myös yksi vanhuudenhöperö unelma josta olen selittänyt on se että kun tulen eläkkeelle haluan ostaa farmin. Kanoja, lehmiä, lampaita, sikoja. Erilaisia eläimiä ja viettää eläkepäivät farmillani vaimoni kanssa. Jos naimisiin satun menemään. Ja sitten lapsenlapset saisivat temmeltää siellä, ja suurin toiveeni olisi kun kuolen niin testamentissani lukisi että farmi olisi nyt lapsen lasten omaisuutta.
Pieniä ja suuria puheita unelmista, mutta nyt saa vain haaveilla asiasta. Kuten sanoin että tämä teksti saattoi olla minulle enemmän kuin teille muille olen silti sitä mieltä sillä piti saada vain jotakin kirjoitettua.

Mietin myös joskus viimeistä päivääni. Mitä tekisin? Mitä tekisin? Kirjoittaisin kirjeen. Ja antaisin sen jollekkin tuntemattomalle. Antaisin hänen lukea sen ja toivottavasti se koskettaisi häntä. Haluisin elää jännittävän elämän josta kertoisin kirjeessäni. Seikkailua, adrenaliinistä toimintaa, romantiikkaa, fantasiaa, urotöitä. Hei saahan siitä unelmoida eikö vain?
Ja suurin toiveeni olisi. Että hän ei antaisi ennakkoluulojen hämätä, vaan lukisi sen ja säilyttäisi sen ikuisesti.

Miksi se on niin että surullinen klovni on masentavan ironinen?

http://www.agitatedpixels.net/fall08/andrea/index/images/the_sad_clown.jpg

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti