torstai 19. elokuuta 2010

`Ello Im back! Even though I never did went anywhere.

Tää on alunperin mun äidinkielen kirjoitus jossa piti vastata tähän kysymykseen.

Filosofi Johannes Ojanen toteaa "Sillä ei ole enää merkitystä, mikä sinä olet, vaan ainoastaan sillä, mitä sinä esität." Onko näin?

Valhe ja totuus
Maailmassa on olemassa yksi kysymys mitä ihminen tulee varmasti miettimään jossain vaiheessa, kysymys johon kukaan ei ole vielä tarkasti osannut vastata. Mikä on elämän tarkoitus? Jos tämän kysymyksen hajottaa palasiksi niin siitä syntyy tuhansia muita kysymyksiä. Miksi olemme täällä? Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Näitä me pohdimme ja saatamme myös kysyä itseltämme, "Mikä minä olen?", Muuan filosofi Johanees Ojanen kerran sanoi "Sillä ei ole enää merkitystä, mikä sinä olet, vaan ainoastaan sillä, mitä sinä esität." Sen miten minä tämän lauseen tulkitsin oli että elämä olisi vain näytelmän ensi-ilta ja sinä pääroolissa, kaikilla muilla olisi myö oma hahmo joita he esittäisivät tämän näytöksen ajan ja kun näytös loppuu, esirippu lasketaan ja se on ohi.
Tai sitten Ojanen ajoi takaa sitä, kuinka tässä maailmassa ei pärjää ilman että olisi jotakin muuta kuin itse olisi Sillä sekin on valitettavasti totta kuinka nykypäivänä monet asiat rajoittavat meitä olemasta omia itseämme. Varsinkin jos katsoo nuorten maailmaa meidän nuorten silmillä, me näemme vain ulkonäköpaineita, stressiä koulusta ja yksinjäämisen pelkoa. Nuorilla se kuka olet määrittää sen mihin sinä kuulut, valehtelemalla itselleen ja kieltämällä itsensä, sillä pääsee pitkälle. Se on harmillista katsoa kuinka me teemme tätä itsellemme jopa aikuiset. Ottaen esimerkiksi perustyöntekijän huomioon, on vaikea olla oma itsensä kun työpaikan kahleet eli pomo, kollegat, palkka ja aika pitävät sinut häkissä. Myöhemmin huomaammekin kun kävelemme kadulla, se näyttää siltä kuin katsoisi peiliin, koska kaikki ovatkin samanlaisia.
Olen myös ihmetelllyt että miksi ihminen ei kelpaa muutakuin "näyttelijänä" elämäänsä? Miten voisikaan löytää oman ihmisyytensä ja saada se esille pelkäämättä muitten reaktiota tai mielipidettä? Yksi esimerkki mikä tulee mieleen on nuori kertomassa vanhemmilleen homoseksuaalisuudesta. Se pelko, miten he ja muu maailma suhtautuu siihen voi joskus voittaa. Silloin ei kerrokkaan. Tai kun joku ihminen ei uskalla kertoa koskaan mielipidettään, hän vain elää muiden varjona.

Toivon itse joku päivä herääväni aamulla maailman joka olisi täynnä väriä ja elämää kuin että heräisin joka päivä ikkunasta katsomaan kuinka se on yhä harmaata ja elotonta. Tällä hetkellä se on turvallista ja kaikki toimii niinkuin pitäisi tässä maailmassa, mutta eikö se olisi paljon parempi maailma silloin kun ihmiset uskaltaisivat olla erilaisia?
Siihen asti kunnes et hyväksy itseäsi, niin et voi vastata kysymykseen "Mikä minä olen?"
http://farm4.static.flickr.com/3375/3531616313_f45760b53a_b.jpg

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti