keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Zanzibar

Tiedän että olen ennenkin puhunut tästä topicista mutta aivan sama. Pelko.
Tällä hetkellä minussa virtaa paljon tunteita. Yhtä paljon kuin on tähtiä taivaalla. Niistä kuitenkin pystyn silti hahmottamaan että pelkään jotakin. Ja kokoajan pelkäänkin jotakin.
Edgar Allan Poe selitti meille että suurin pelko mitä ihmiselle voi tulla on tuntemattoman pelko. Tai tuntemattoman uhka. Alfred Hitchcock kertoi pelkäävänsä enemmän fyysisen kivun uhkaa kuin fyysistä kipua itse.
Ollakseni ihan rehellinen en oikeasti tiedä mitä pelkään ja se minua ärsyttääkin. Ja en edes tiedä miksi tulin puhumaan tästä tänne juuri tällä hetkellä. Kai tää on vain hetken huumaa ja halusin vain tulla tähän puhumaan mieleni tyhjäksi ilman mitään typeriä kuvia josta pidän tottakai, mutta tällä kertaa yritän pitää huumorin loitolla tästä. Yritän olla vain sisäinen minäni tässä tekstissä. Ja ehkä, ehkä te jopa opitte minusta jotakin tästä.
En usko pelkääväni fyysista uhkaa sen enempää kuin itse fyysistä kipuakaan se ei ole minusta kaikkein pelottavinta mitä ihmiselle voi tarjota. Siksi en esim pidä Saw elokuvista, liikaa gorea minun makuuni, sillä katsojaa ei pelotella oikealla pelolla vaan pelkillä epämiellyttävillä kuvilla. Sama se olisi kuin katsoisi 2 tuntia kuvia kuolleista ja seivästetyistä eläimistä turkistehtailla. Okei en halua että tämä karkaa rant-tekstiksi Saweista. Ja kuten juuri mainitsin vihaan sitä kun en tiedä mitä pelkään ja sen takia pidän itseäni heikkona, heikkona ihmisenä sillä osaan lohduttaa, auttaa ja analysoida muita ihmisiä, mutta en osaa tehdä mitään niistä itselleni. En tunne itseäni, sitä minä kai yritän viestiä.
Okei tiedän pelkääväni yhtä tai paria asiaa. Muutosta ja sitä että jään yksin.
Tuosta että jään yksin sen verran että. . . En tiedä, kai minä vain pelkään niin paljon jääväni yksin että mitä enemmän ajattelen sitä niin sitä enemmän yritän tunkea itseäni muiden käsivarsiin ja ehkä minun pitäisi oppia vain hillitsemään itseäni. En halua jäädä fyysistä tai henkisesti yksin. (Heh derp herp etsä ookkaa fyysisesti yksin Matias ku masturboit hahaha) Jep jes hyvin alkuperäistä eikös vain, mutta jonkun mielessä se kuitenkin kävi.
Muutos, katsoessani Kauriinmetsästäjä elokuvaa tajuan kuinka paljon oikeasti pelkään muutosta. Siis tämä kertoo siis Vietnam sodan vaikutuksista kolmeen ihmiseen. Pidän sitäkin mahdollisuutena että joudun ehkä sotaan ja se muuttaisi minua. Joskus ehkä toivonkin sitä. Muutosta. Sanotaan että taisteluista suurimman käyt sisälläsi, okei se oli Spiderman 3 julisteesta, mutta tuntuu että se käy toteen kokoajan minussa ja se voittajapuoli sittenkun ikinä se tapahtuukaan ei tunnu voittavan mitään, ei tunnu hyötyvän voitosta mitään siis.
Ei muutosta pitäisi oikeastaan pelätä, koska ei se aina ole pahakaan asia. Mutta jos ottaa taas sen tuntemattoman mukaan niin syntyy pelko.
OKEI ANTEEKSI tässä vaiheessa keskeytän sillä en tiedä oletteko pudonneet kärryiltä kun mitä olen selittänyt tässä. Moving on
Muutos joka on siis tuntematon aiheuttaa minussa pelon ja ahdistuksen. Ja kun pelkään en ole hallinassa.
Toivoisin että minulla olisi vastauksia, mutta kysymyksiä on liikaa.
En välitä että mitä te tästä sinänsä ajattelette. Sitä että olisin "emo" koska valitan tästä. Vaiko että olen rohkea että avaudun näin semisti teille. Sitä että olen vain pelkkä angsti lapsi, joka itseasiassa liittyy tuohon "emo" juttuun. En tiedä, en keksinyt mitään parempaakaan paikkaa kirjoittaa ja joskus se tuo vain oudon hyvän tunteen purkaa tuntemattomille, kymmenille, sadoille ihmisille. Ehkä tämä auttoi myös hahmottaan itseänne, en tiedä mutta jos se auttoi niin se tekee minusta iloisemman.

3 kommenttia:

  1. Mäkin pelkään muutosta, mutta samalla toivon sitä.:o Ja joo, yksinjääminen ;(. Itseasiassa, sun ajatukset menee aika samoilla radoilla ku munkin! :o mäkään en silleen pelkää fyysistä uhkaa, vaan enemmän sitä etä vaikka tulisin hulluks tai skitsofreenikoks, koska sen täytyy olla ahistavaa. (paitsi hulluthan eivät tiedä olevansa hulluja:D) Pelkään myös pelkoa, enkä tykkää kattoa kauhuleffoja, koska pelkään että pelkään :D niin, en tykkää pelon tunteesta. ....olipa hyvin sanottu taas vaihteeks -,-

    VastaaPoista
  2. Pelko. Miettikääpä mitä kuurosokea lapsi pelkää?
    Se nyt ei liity tähän kamalasti, mutta silti.

    Muutos on myös aina hyvästä ja muutos on asia, jota ei pääse karkuun, sillä "ainoa pysyvä on muutos". Se pitää muistaa. Ja miksi pelätä tuntematonta? Siis tuntematon on ainoa asiaa mitä me peltään loppupelissä. Mua pelottaa juurikin uhka jostain epämiellyttävästä, sillä se on tietyllä tavalla tuntematonta, vaikka siitä onkin negatiivinen intuitio aivoissa.

    Miettikää yöllistä metsää, jossa kävelette. Kuulette murinaa. Käännytte ja siinä on susi. Siinä vaiheessa pitäisi kaikille tulla pienet kuumotukset. Mutta miettikää, Te olette ihan yhtä lailla olitte te suden edessä, suussa tai turvallisesti sisätiloissa.

    Mitä avarammin ja avoimemmin mielin tuntemattomaan suhtautuu, sitä paremmin tuntemattomassa pärjää. Ennakko odotusten luonti lisää pelkoa, sillä silloin sulla on jotain hajua asiasta, muttei varmuutta. Jos olisi varmuus että päätyy sinne suden suuhun, pelottaisiko se? Vaan jos se olisi juurikin se uhka.

    Ja kyllä, minäkin koen yksinjäämisen pelkoa, mutta olen onnistunut saamaan aikaan oudon elämänasenteen muutoksen kohti ykseyttä ja rakkautta, miin tiedän etten ole ikinä yksin. Nyt ei silti mennä siihen. Katsotaan asiaa vähän maanläheisemmin! Siispä. Yksin jäämisen pelko, tulee mieleen hylätyksi tulemisen pelko. Sitähän se on eikö vain? On hyvä oppia olemaan oikeasti yksin. Mennä upouuteen paikkaan, jossa ei tunne ketään. Yksin harhailemaan jonnekin. Voi aloittaa puhtaalta päydältä, kokea asioita! Miksi tukeuduttava vanhaan ja turvalliseen? Seikkailtaa, kokeilkaa, maailma on enemmän täynnä juttuja kuin voisi olettaa !

    Mari on puhunut.

    VastaaPoista