lauantai 21. toukokuuta 2011

Creepy pedophile, Left alone in a big world and A cricket love story

Ajattelin että olisi mukavaa tehdä tälläinen pitkästä aikaa. Mitäs minulla olisikaan tänään jaettavana?


Okei no tota tämä sijoittuu ulkomaille, mutta ei kauhean kauas. Naapurimaahamme Viroon. Taino itseasiassa meidän toiletti-naapuri koska Viro on Suomen alapuolella niin Suomi voisi missä vaiheessa vaan vääntää paskat Viron päälle. Kuitenkin niin kävis siis kerran niin että me menimme perheemme ja kummisetäni, -tätini kanssa lomailemaan sinne ja rentoutumaan arjen haasteista. En muista mihin paikkaan me jäätiin, mutta se oli semmoinen outo Psycho motelli vähä niinkuin. Se oli talo jossa oli kaksi kerrosta ja asuimme sitten siellä ja sielä oli muitakin sellaisia pienempiä ja suurempia taloja jos tajuatte mitä selitän? Ja päästäänkin sitten aiheeseen miksi tämä tarina on päässyt "Muistoja Matiaksen kanssa" osioon. Saavuimme paikalle ja heitimme tavarat taloomme ja jäimme ihmettelemään paikkaa kunnes sitten sattui sillä tavalla että sinne sitten oli asuttautunut toinenkin perhe johon kuului poika joka oli veljeni ikäinen. (Siihen aikaan jotakin 16 vuotias?) ja sitten hänen isänsä. Ja vannon oikeasti tämä isä oli ehkä karmivin ihminen mitä olen ikinä tavannut. Jotenki sen ulkonäköki oli sellanen. . .. . ... . .  Tämmönen!
Paitsi hänellä oli viikset. . No kuitenkin hän tuli juttelemaan meille ja alkoi selittämään jostakin jutusta että "Me pojun kanssa tässä lähettii vähä tänne miesten kesken rentoutumaan ja jätettiin meijät muorit sinne Suomeen. Hehhehhehheh." Juu se nauro melkeenpä tolleen. Sen naurussa oli tosi paljon Hoota. Hehhhhhh, se venytti sitä naurussaan. Ja sitten kun se selitti meille tätä niin sen poika(kutsutaan häntä Eeroksi) näytti todella kiusaantunelta siinä tilanteessa kun hänen faijansa joka oli häntä vähän lyhyempi otti Eeron aina kainaloonsa kun mainitsi sanan "poju" ihankuin ei olisi osannut sanoa Eeron nimeä. Eikä siinä vielä kun se jatko puhumistaan. Hyvät naiset ja herrat näin ei rikota jäätä jos se on jo heikkoa "Mitäs sanotte jos mentäis sitte vaikka illalla iha miesten kesken saunomaan. Mä en ota mitää uimahousui ni ei varmaa teijänkää tartte ujostella." . . . . . Mukava ensivaikutelma.
No me oltiin viikko siellä paikassa ja välteltiin sitä heppua mutta häneltä ei aina voinut välttyä. Minäkään.
Leikin kerran pihalla siinä uudella Buzz Lightyear lelullani ja minulla oli mukavaa, 10 vuotias minä siis siinä jos muistan oikein, niin kukapa sieltä tuleekaan kuin Mr Creepy Moustache ja alkaa juttelemaan mulle "Katos sehä on tämmönen avaruusmies tässä näin. Juu u, veikeen näköne tyyppi. Tykkäätsä avaruusmiehistä vai?"
Pienenä en ajatellut tota kysymystä niin tarkasti, mutta nyt ajattelen että se tyyppi ois varmaa pukeunu astronautti asuun joku päivä, jos oisin sanonu et pidän. "No minkäslaisista miehistä sä sitten pidät?" Vastasin et pidän mun faijasta ja kummisedästä. "Joo ne vaikuttaa iha mukavilta, haluisitsä tulla meijän mukaan jos me kato lähettäis uimaan jonnekki? Mä käyn kysyy et lähtiskö sinun isukkis ja kummisetäs mukaanki vielä."
Tartteeko mun kertoo enempää? Onneks raptori jeesus auttoi mua.
no wait......



Seuraava juttu saattaa olla teistä tylsä. Mutta minua se koskettaa syvästi joka kerta kun ajattelen sitä.
Se oli mukava kuuma ja hikinen syysloma tai kesäloma mutta talvi se ei ainakaan ollut. Me olimme samalla kokoonpanolla millä olimme olleet Virossa, miinus se creepy moustache mään ja hänen poika. Me mentiin mukavalla moottoriveneellä pariksi päiväksi äidin työpaikkamökki juttu emt mikä se paikka oli, mutta se oli siisti paikka silti. Sielä oli tenniskenttä ja kalastusta ja mönkijä ja suuri talo ja metsää (jei?). Pointti oli se että siellä oli mukavaa ja kaikista mukavinta oli se lähtöpäivänä kun olin juuri saanut kiinni ensimmäistä kertaa elämässäni heinäsirkan ja olin laittanut sen kahden muovisen shottilasin väliin. Sillee oudosti. Anygays olin siis onneni kukkuloilla ja STFU koska se oli eka kerta ku sain kiinni iha oikeen heinäsirkan tai näin ees sellasen >8(.
No mutta annoin sille nimen Pertsa ja pidin tiukasti kiinni niistä shotti laseista. Tai pikemminkin puristin niitä yhteen koska se oli siellä sisällä välissä. Siis ei se kuollut ollut tai en minä puristuksella sitä tappanut. No mutta pakkasimme tavarat messiin ja lähettiin ajamaan sillä moottoriveneellä takasin päin ja siinä matkalla mulle tuli hinku kattoa ku vesi osui veneeseen kun se välillä pomppi sen vauhdin takia ja totta kai otin Pertsan mukaan. Vauhti oli hurjaa ja tuuli iha törkeekseen jo siinä vaiheessa mun ois pitäny tajuta et ois pitäny jäädä sisälle veneeseen. Noh mulla oli Pertsa mukanani ja me hengailtiin siinä ja ihailtiin sitä vauhia mitä me kuljettiin ja sitä tuulta. Sitten mä katoin käteeni jossa shottilasit olivat. Ja hetiku käänsin mun pään niitä kohti niin ote hellitti ja VIUUUUUUUM sinne lähti shottilasit ja Pertsa sen mukana. Se oli itseasiassa kauheen koomisen näköstä koska se vauhti oli tosiaan aika kovaa niin se vaa katos periaattees mun sormien välistä.
RIP Pertsa kun olet siellä jossain järven pohjalla. Jonkun järven pohjalla.




Tässä on varmasti klassinen sillä tämä on tapahtunut jokaiselle varmasti kenet tunnen. Okei en usko XD.
Olen tässä tarinassakin skidi ja jos kukaan teistä on käynyt Järvenpään Prismassa ennen niin hyvä se on mukava paikka 8). Ei vaan siis ettei mun tarvitse alkaa kuvailemaan sitä paikkaa tai mitään. No siis skidinä on tavallista että joudut menemään kauppaan vanhempiesi kanssa ja sekin kerta ei ollut mikään poikkeus että olisin muka saanut jäädä kotiin. Jotenka tylsistynyt minä, siskoni ja äitini olimme juuri tulleet ruokakaupasta ja tytöt halusivat käydä Lindexissä ja minä kun en ikinä ole pitänyt shoppailusta. Jotenka otin äitini ylisuuren talvitakin ja jäin odottelemaan penkille joka oli aivan sen Lindex kaupan vieressä. Ottakaa huomio tuo.
Noh en tiedä nukahdinko sillä ainakin säpsähdin ja ajattelin että aikaa on ainakin kulunut jo aika kauan että menenpä tästä sisälle etsimään äitiäni. No kiertelin sielä kaupassa hetken aikaa ja kurkistelin vaatteidenvaihto koppeihin.  . . Etsin äitiäni muistakaa se. Lopulta kävi niin että minuun iski paniikki ja aloin kysellä kaikilta kaupassa olevilta, asiakkailta, myyjiltä että missä minun äitini olisi. Se on ehkä kauheinta ikinä skidinä, se tunne kun vanhemmat katoavat ja olet yksin jossakin muualla kuin kotona. .  No tarina päättyi siihen että menin takaisin siihen penkille, laitoin polvet rintaani ja käperryin siihe penkille. Mutta onneksi siskoni löysi minut ja sanoi näin "Sori me unohdettiin sut kokonaan." Väistämättä minä suutuin siitä ja aijoin sanoa äitilleni suorat
sanat, mutta sitten äiti lupasi ostaa minulle jäätelön jotenka kaikki oli taas hyvin. : )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti