torstai 28. heinäkuuta 2011

Miehet kallistuvat enemmän pelosta kuin kunnioituksesta.

Tiedän että olen ennenkin jo puhunut tästä aiheesta mutta miten olisi taas kerran jos puredeuttaisiin oikein kunnolla kauhuun taas. Enkä tarkoita tällä kauhuelokuvia pelkästään vaan suuremmalla aiheella taas ihan kaikkea kauhua, pelkoa, jännitystä.

Kysyin joku aika sitten ihmisiltä formspringissä

Miksi ihmiset rakastavat kauhuelokuvia ja vuoristoratoja?

Ja yleisimmät vastaukset olivat että

"Adrenaliinin takia? Monet ihmiset jää koukkuun siihen. Ja kaikenlisäksi sehän on hauskaa?"

"Ne antaa elämään jännitystä ja adrealiinia.... sillä turvallisella tavalla :D"

"ne on perseestä paitsi vuoristoradat :)"

Yleinen mielipide on siis se että joko kauhuleffat ovat perseestä ja että molemmat tuovat turvallista adrenaliinin tunnetta elämään. Ja todentotta näinhän se on paitsi tietenkin se kohta että kauhuleffat olisivat perseestä. . Useimmat kyllä, mutta anywhore ihmiset rakastavat sitä että he saavat pelätä ja kauhistua turvallisesti.
Siksi meillä on kauhukirjoja ja -elokuvia. Onhan tietenkin niitä ihmisiä jotka etsivät jännityksen tunnetta elämästä erilaisilla tai vaarasimmilla keinoilla. Kauhuleffoilla kuitenkin on vain yksi päätavoite, ja se on hitaasti mutta varmasti se tulee ja purasee perseestäsi palasen.
http://chzgifs.files.wordpress.com/2011/07/slow-steady-bite.gif

Kuvannollisesti, siis hitaasti mutta varmasti sen pitää vain pelästyttää sinut pois paikaltasi.
Niistä puheenollen, on aika hassua nykyään kuinka tietyt ihmiset (minä niihin mukaanlukien) arvostamme realistista kauhua elokuvissa enemmän kuin fiktiivistä. Kyllä mä siis katon paljon näitä tyhmiä kauhuelokuvia ja rakastan niitä kuten Blob joka kertoo tappajahyytelöstä joka on tullut avaruudesta ja sitten se tappaa ihmisiä.... Mutta realistisella kauhulla tarkoitan esim Wolfs Creek? Jos joku on nähnyt? Tai sitten Texas Chainsaw Massacre.  Ja jos joku ei huomannu niin linkit leffojen trailereihin on niitten nimissä.
Miksi minä ja muut arvostaisimme leffoja jotka saavat meidät pelkäämään ja ahdistumaan enemmän sen takia koska 1/10 000 mahdollisuudesta se kuitenki voisi tapahtua. Wolf Creekissä se kertoo hullusta miehestä joka kaappaa repputravelaajia. Ja Texas kertoo taas hullusta kannibaali perheestä. Ei mitään yliluonnollista. Pelottavaa shittiä. Toisin taas kuin fiktioelokuvissa on jotakin yliluonnollista kuten Perjantai 13 leffoissa.
http://i179.photobucket.com/albums/w285/twistedsiblings/hellucination/stickers/14/jason-live.gif


Joissa tää paskiainen Jason Voorhees ilmestyy 10 elokuvassa. Eikä se vain suostu kuolemaan. Siinä on turvallista pelkoa mielestäni. Yliluonnollisia juttuja jotenka sen leffan tai jonkun niistä katsottua voi huoletta mennä alas tekemään voileipiä pelkäämättä sitä että joku hullujääkiekkomaskimurhaaja olisi siellä.
Mutta tietenkin jokainen teistähän on varmasti suojatunut jotenkin odottamatonta tunkeilijaa vastaan. Esim jos vaikka Jigsaw sattuisi tulemaan possumaskissaan? Okei joo itseasiassa puhutaanpa Sawista ja muista kaikenlaisista kidutusporno elokuvista jopa niistä josta ihmiset eivät olisi halunneet kuulla tai sitten ovat kuulleet eivätkä halua nähdä sitä yhtä leffaa tai sitten tietävät jo nyt mistä puhun ja ovat nähneet sen. Human Centipede. Joo elokuvassa kaikki on fiktiota että mitä me laitetaan sinne screenillä voidaa aina ottaa puolustukseks että se on vain elokuvaa. Tiettyyn pointtiin asti minä kyllä kestän tätä. Mutta en siihen asti kun elokuva saa mut voimaan pahoin sen takia että joku jätkä kiinnittää suu-perseeseen metodilla kolme ihmistä yhteen. Piste piste. Nyt en siis vertaa Saweja Human Centipedeen. Saw 1 oli loistava mutta 6 muuta jatko-osaa oli jo vähän liikaa.
PS Mikä tahansa verrattuna Human Centipedeen on loistava. Jos Rebecca Black ja Justin Bieber tekisivät dueton niin ainahan voisi sanoa että, "Sentää se ei ole yhtä paha kuin Human Centipede"


Esim kissacrossbow?

http://chzgifs.files.wordpress.com/2011/07/catbow.gif
I love these :3



Entäpä kauhukirjallisuus? No olen enimmäkseen tutustunut vain Stephen Kingin ja Edgar Allan Poen kirjoituksiin. Stephen King no kaikki me tiedämme mihin hän pystyy silloinkun hän haluaa ja sitten taas tiedämme myös mihin hän pystyy kun hän kirjoittaa . . . *huokaus* . . draamaa.
Edgar Allan Poe taas osaa kirjoittaa magnificently (toivottavasti kirjoitin oikein). Ja suosittelen lämpimästi kaikille menemään vaikka kuuntelemaan Edgarin kertomuksia tai runoja jos ette ole lukijatyyppiä. Then again, jos ette ole lukijatyyppiä niin miks ihmeessä ees luette tätä? Ellette tullut katsomaan minkälaisia kuvia mä laitan tänne. .
Ja nyt pitäisi keksiä joku aasinsilta seuraavalle aiheelle. . . . .. . . . . Silent Hill

Aa yes Silent Hill alunperin Playstation 1 konsolille. Ja tälläkin hetkellä hyvin suosittu kauhupelisarja josta myös tehtiin elokuva 2006 joka oli oikeastaan yllättävän OK elokuvaksi joka perustui peliin. Yleensä ne floppaa aika helposti. Ja jotenka miksi sitten puhun Silent Hillistä no koska siitä sain tämän aasinsillan kauhupeleihin. Ja koska olen näin aasinsiltojen kruunamaton kuningas niin käytetään sitä sitten hyväksi.
Yes kauhupelit ja selitänpä teille sitten miten ne ovat parempia kuin kauhuelokuvat. . . Kohta.
Kuuluisimpia ja pelottavimpia kauhupelejä ovat pelit jotka kuuluvat sarjaan "survival horror" karkeasti käännettynä suomeksi se tarkoittaa selviytymis kauhua. Tähän kuuluvat esim Resident evil pelisarja ja Silent Hill. Resident Evilessä esim selviytymiseksi tekee sen että joko olet kartanossa tai jossakin muualla maailmassa niin sinua vastassa on törkeä määrä zombeja ja bosseja jotka haluavat vain tappaa sinut ja voit tietenkin puolustautua niitä vastaan aseilla mutta ammuksia ei ole loputtomasti. Ja se tekee tästä pelistä mahtavan, se että sinut heitetään tilanteeseen josta odotetaan sinun selviytyvän, käyttäen ammukset hyväksesi tilanteen mukaan ja ratkoen pulmia koska. . . . .. . . . . Se tekee siitä vaikeampaa.
Silent Hill taas riippuen pelistä, käsittelee kuinka pienessä asumattomassa kylässä Silent Hillissä tapahtuu kummia ja päähenkilö joka eksyy sinne niin joutuu kohtaamaan groteskeja hirviöitä jotka ovat hahmon tiettyjen muistojen, tunteiden, pelkojen inkarnaatioita. Okei ne jotka tietää niin pyramidhead ja hoitsut ne ovat sellasia jotka ovat vain joka pelissä ja ne ovat niitä tavallisia monstereita.
Juju Silent Hillissä kuitenki on se että sieltä ei pääse pois ja tietyn ajanjaksojen jälkeen kun tulee pimeää niin Silent Hill pikkukaupunki muuttaa muotoaan karmivasta kylästä, pelottavaksi painajaiseksi.
http://i233.photobucket.com/albums/ee201/resident_evil_project_alice/Silent%20Hill%20Gifs/silent_hill_movie_12.gif
Hot damn

Nyt pienen tietoiskun jälkeen kerron teille miksi kauhupelit toimivat paremmin kuin kauhuelokuvat tai kirjat.
Kröhöm "Hyvässä kauhuelokuvassa sinä huudat päähenkilölle "Ei älä mene sinne!", hyvä kauhupeli pakottaa sinut menemään epämiellyttäviin paikkoihin mihin et haluaisi mennä."
Esimerkiksi katsot elokuvaa jossa näet päähenkilön menevän pimeään sairaalaan ja ajattelet "Pfft en ikipäivänä menisi tonne.". Kauhupelissä tarina ei etene ellet sinä itse ohjaa päähenkilöäsi sinne pimeään sairaalaan. Esim Silent Hillissä...........

Ja eipä mulla oikeastaan muuta koko aiheesta ehkä taas heitin vähän sivusta kaikkea mutta näin siinä joskus käy, mutta ei enempää pelosta. Ehkä te mietitte mitä minä pelkään? Ja en oikeastaan osaa vastata muutakuin ehkäpä sitä etten menetän läheiseni. Tällä hetkellä en pelkää mitään muuta.
Paitsi tietenkin pienenä pelkäsin.
Pelkäsin.
Mielikuvitustani.
Se oli minulle pahin vihollinen pienenä.
Kun äiti sammutti valot juuri kun menin nukkumaan ja valo paistoi ikkunasta pienestä, tarpeeksi että se sai vaatteet näyttämään pelottavilta pimeyden olennoilta. En ole ikinä pelännyt niin paljoa mun huppariani.
Ei siinä mitään, oli mulla onneks tööga (=taskulamppu) jolla aina valasin ja tiesin ettei ne voi satuttaa mua. Mutta en sitten ikinä, ikinä kuitenkaa uskaltanu kurkata sängyn alle. Enkä ikinä poistunu mun sängystä ennen aamunkoittoa. True story, kerran melkee kusin housuuni ku en uskaltanu mennä vessaan. Okei kusin housuuni oikeesti.
Ja en koskaan tajunnut itteeni pienenä kuinka aina peiton alle piiloutuminen tuntu ratkaisevan kaikki pelot.
Joskus kuulu outoja narinoita, seki on hassu juttu ku yrittää nukkuu ni kaikenlaiset pienet äänet on iha sika kovia, niin sen äänen jälkee vedin vaa peiton korviin ni sit tuntu jo paremmalta. Eihä se ny oikees elämäs auttais mut kyllä se autto mielikuvituksen tepposiin.
Olen velkaa elämäni peitolle että olen selvinnyt tähän asti.

Jos olette kokeneet samanlaista tai olette samaa mieltä kanssani tai olette eri mieltä niin laittakaa kommenttilootaan kommenttia.
Heippa vaan friikit ja remember, en pese esinahan alta.

PS
Human Centipede
http://forgifs.com/gallery/d/188679-1/Soda_cup_barfs.gif

2 kommenttia:

  1. En tiiä miks, mut en oo oikeen ikinä pystyny kattoon kauhuleffoja sillee kunnolla :D Kaikki missä on paljo verta tai neuloja on kyl ihan hirveitä. Kirjat kyl menee, mut kai se on sit toi väkivallan tai veren näkeminen... :D

    VastaaPoista
  2. Olen tyhmempi persoona, mä tykkään väkivallasta ja verestä. Siis sellasessa perspektiivissä että kun tiedetään että tämä on vain elokuva ja sillä väkivallalla lyödään yli tiedostaen sitä. Huumorilla höystetty väkivalta :D. Ja sitten taas hillitty väkivalta toimii toisella periaatteella että se saa minut miettimään ja tuntemaan sitä. Riippuen tilanteessa. Taisin sanoa sen huonosti...
    Mutta väkivalta joka on over the top ja joka yrittää ottaa itseään tosissaan on liikaa minulle ja siitä en pidä

    VastaaPoista