perjantai 27. tammikuuta 2012

Voiko videopelit olla taidetta?

Olen aina valmis puolustamaan videopelejä missä tilanteessa vaan ja seisomaan niiden takana.
Olen pelaaja.
Gamer, not a player.
Niillä on ero
Playeri ny tarkoittaa tiiätte kyllä, poikaa tai tyttöä jolla tuntuu olevan vähän kaikkien kanssa jotain juttua.
Sellaista SEKSUAALISTA juttua heheh ai että mä oon sika. .
Anteeksi oon kattonu liikaa Pasilaa.

Niin siis olen pelaaja tai nörtti tai nolo tai miksikä ikinä ihmiset luulee mua ku kuulee ton sanan.
Se on hassua ku ainaku sanotaan et "Joo pelaan videopelei." Ni kaikkien käsitys on aina et
"Ou ma gaaawd, niinku jotain CeeÄssää tai wowii?"
Eei ny kuitenkaan. En pelaa PC pelejä koska koneeni ei pyöritä niitä.
Okei nyt menee varmaa yli hilseen jo tyypeillä täällä. Jotenka lähden heti asiaan.

Voiko videopelit olla taidetta?
(varmaa ensimmäinen kerta ku otsikko kertoo tekstin aiheen)

Tämä kysymys pullahti mieleeni eilen kun tässä pelasin pitkästä aikaa hassua peliä nimeltä Limbo.
Ja mielestäni Limbo on todella hyvä esimerkki tähän aiheeseen, voiko videopelit olla taidetta.



Olis pitäny käsikirjoittaa toi video. . Mut se oli semmone brief introduction to Limbo.
Esittely video tavallaan ja koska oisin voinu tietenki laittaa toho Limbo videon netistä mutta tuntu että halusin tehdä sellasen vain ite.
Puhuin siinä siitä että Limbo "hehkuu" Tim Burtonimaista tunnelmaa ja se tausta tosiaan on mun mielestä yhtä pimeetä ku mitä Burtonin mieli on.
Ja muutenkin pidän itsekkin mustasta ja valkoisesta tyylistä. En oo kauheen hyvä värittelemään tai mitään jotenka kun mä piirrän (harvoin) niin useimmiten luon varjoilla ja valoilla niihin jotakin.
Yleensä teen vaa lyijykynä luonnoksia enkä tee niille mitään muuta.

Limbo on kuitenkin yksinkertaisesti kiehtova. Harmaalla, mustalla ja valkoisella voi tosiaan luoda tosi paljon kauniin karua taustaa, (sana karu jota käytin ihan liikaa videossa)
Tarina jossa ei ole mitään muutakuin että siskosi kadonnut.
Eikä siinä ole mitään oppimiskohtia, sut vain heitetään pelin keskelle ja siinä sitä ollaan.
Yhtä tietämättömänä kuin se poika.
Sen takia Limbo ei tunnu edes peliltä, se tuntuu seikkailulta. Surrealistiselta sellaselta.
Turvalliselta seikkailulta jonka voi tehdä omalta kotisohvaltaan.

1 kommentti:

  1. Ei se koskaan ole turvallista, kaikki mitä näkee niin voi mennä päähän ja syövyttää siellä sairaita ja taiteellisia ajatuksia mustavalkoisesta maailmasta :0 Lopeta ajoissa, Makkis.

    VastaaPoista