perjantai 24. helmikuuta 2012

A day without laughter is a day wasted

Tänään ei ole mitenkään erikoinen tai erityinen päivä.
En tiedä teistä, mutta minulle ei ainakaan tämä ole erityinen päivä. Ei myöskään henkilölle josta aijon puhua.

Tämä herra on naurattanu ihmisiä jo vuosikymmenten ajan. Miltein kohta 100 vuotta tulee täyteen hänen uran alustaan. Hän on herrasmies vaikka muistuttikin toista miestä joka oli hieman ilkeä omana aikanaan.
Ironisesti herrasmies kyllä parodioi tätä ilkeämpää miestä yhdessä elokuvistaan.
Herrasmies joka kantaa keppiä, knallia, huulien yläpuolella paksua tussiviivaa anteeksi siis viiksiä.
Herrasmies joka omistaa pingviinimäisen kävelyn ja luonteen joka on kömpelömpi kuin Hessu Hopo huoneessa joka on täynnä banaaninkuoria. (Ehkä vähän liian liioiteltua). Herrasmies kuitenkin joka tuntuu kutittavan mahanpojaa elokuviensa laadusta huolimatta. Iästä huolimatta en ole tavannut vielä ketään joka ei päästäisi edes pienintäkään kikahdusta katsoessaan hänen tuotoksiaan. Ja jos on olemassa sellainen ihminen. niin voit kyllä ottaa sen nyrkinkokoisen rautalanka sitruunan perseestäsi pois ja nauttia vähän elämästäsi.

Tämä herrasmies, jos joku teistä ei ole vielä tajunnut niin paljastan sen ihan juuri kohta puoliin teille.
Se on oikeastaan hassuu jos joku teistä ei oo tajunnu viel tätä, koska mielestäni oon ollu hyvin vihjaileva (vähä liiankin) tän alkutekstin ja intron aikana.
Knalli? Viikset? Keppi? Hassu kävely? Komedia?
Ettekö te vieläkä. .
Okei se on Charles Chaplin

http://the100.ru/images/actors/id305/2838-sir_charles_chaplins.jpg

Valitsin tämän kuvan vielä teille kaikille, koska se on se tunnetuin lookki minkä Charles on ikinä omistanut.
Mitä oikeastaan voi Charlie Chaplinista sanoa?
Hän on legendä näyttelijöitten parissa.
Koomikko johon muut komediat pyrkivät, näyttelijä jonka suuruuteen muut näyttelijät yrittävät.
Jos ette tienneet hän myös ohjasi monia elokuviaan ja sävelsi musiikkiaan niihin. Ja mitä olen kuunnellut sävellykset ovat oikeastaan todella hyviä.

Tähän väliin haluan myös ilmoittaa etten tule puhumaan kauheasti Charlesista itsestään.
Sitä varten on wikipedia ja linkki siihen tässä.
Sanon etten paljoa perehdy hänen yksityiseen historiaansa vaan töihinsä !

Muistan olleeni nuoressa iässä kun olin mummoni luona. Olimme juuri syöneet perunamuussia karjalanpaistia ja karjalanpiirakoita ja munavoita. Jälkiruoaksi oli vaniljajäätelöä ja mansikkahilloa.
Nostalgiset kulinaristihetket muistetaan aina !
Varsinkin silloin kun pieni henkselihousuinen Matias juoksi heti television ääreen ja juuri sattumoisin Yle päätti näyttää mustavalkofilmejä. Vanhoja suomalaisia pätkiä kuten Pekka Puupää ja Pätkä. Heh sanaleikki.
Ja sitten sen jälkeen näytettiinkin Charlie Chaplin lyhytelokuvia.
Tällä hetkellä en muista nimeltä mitä katsoin pienenä, vaikka olinkin niin dorka ja kävin jopa ostamassa (aikoja sitten ostettu kyllä) Charlie Chaplin kokoelmankin hänen ensimmäisistä elokuvistaan.



Mutta sen muistan että elokuva nimeltä Nykyaika tuli myös sieltä televisiosta.
Sen muistan ja muistan nauraneeni niin paljon etten voinut edes syödä jäätelöäni loppuun. Ja sen takia jäätelöni suli enkä halunnut syödä sitä enää.
RIP pakastinjäätelö 1999-1999
jos se edes oli se vuosi? Taisi se olla.

Se elokuva jumittui mieleeni ikuisesti ja sen takia yleensä odotin aina että Yleltä tulisi lisää näitä Charlie Chaplin extraspesiaali lähetyksiä. Harmaa muistini ei tahdo muistaa niitä enempää. En usko että niitä tuli sen enempää. Tietenkin joskus aina varmasti teevestä tuli jotain Chaplin pätkiä mutta taisin olla silloin liimahuuruissa että en muista.
Ei sitten vähään aikaan paitsi sitten yläasteen Yhteiskuntaopintunnilla katsoimme Nykyajan uudestaan ja nostalginen tulva tuntui menevän läpi kehoni kuin kolmas santsikuppi texmexiä suolistossani.
Se oli uskomatonta ja siinä vaiheessa heräsi myös rakkauteni Chaplinin elokuvia kohtaan.
Opin jopa sen jälkeen että hänen myöhemmät elokuvansa jotka eivät ole niinkää enää komediaa vaan draamaa. Ovat myös todella hyviä. En voi oikeastaan sanoa mitäkään Chaplinin tekemää elokuvaa huonoksi.
(en ole kyllä nähnyt niitä kaikkia................)

Ensinnäkin kaikki hänen ensimmäiset elokuvansa ovat hauskoja, kannatan ja kehotan lämpimästi tutustumaan niihin.
MUTTA A) Ne ovat mustavalkoisia B) ne ovat mykkäelokuvia
laitoin vain varoituksena tietynlaisille filmikatsojille jotka eivät välitä elokuvista jotka ovat mustavalkoisia mykkiä. Sitten ne voidaan vasta katsoa kunnes George Lucasin tai James Cameronin hikiset nakkisormet saavat niistä otteen ja niistä tehdään uusi 3-D värillinen versio.
Tai sitten on vain ihmisiä jotka vain tylsistyvät katsoessaan mustavalko filmejä. Ymmärrän kyllä.
Mikään näistä ensimmäisistä ei kuitenkaan ei ole minulle mitenkään erityinen.
Vaikkakin Charlesin elokuvat olivat läpimurtoja hänen uralleen.

Chaplinin poika (1921)

Oli hänen ensimmäinen kokopitkän itseohjaama ja tuottama JA säveltämä elokuvansa.
(Linkki tuossa niin voitte katsoa elokuvan youtubesta) siinä ei ole musiikkiakaan, mutta laittakaa vähän Chopinia soimaan taustalle niin kokemus on impressionnant = vaikuttava)
Jotkut sanovat että elokuva kuvaisi Chaplinin surua hänen ensimmäisen lapsensa menetystä.
Chaplinin ja pojan suhde elokuvassa on sekin yhtä vaikuttava ja surullinen samaan aikaan.
Joittenkin mielestä oli riski yhdistää draamaa ja komediaa, mutta minusta jos pystyy naurattamaan ja sitten itkettämään yleisöään, niin on tehnyt jotakin todella taitavasti.

Muistan myös pari vuotta sitten katsoneeni Sirkuksen (1928) ja muistan nauraneeni niin paljon että miltein tukehduin juustovoileipääni jonka olin tehnyt sitä elokuvahetkeä varten. Se on oikeasti mielestäni yksi hänen hauskimmistaan. Jos et kestä niitä vanhempia tuotoksia niin tämä sinun on pakko katsoa.
Saisit vähän yleistietoakin. .

Haluan pitää pienen breikin Kulkurista ja puhua Chaplinin muista rooleista.

Katsoin juuri pari päivää sitten Ritari Siniparran (1947), elokuva joka kertoo miehestä joka suuren laman takia alkaa naimaan rikkaita naisia ja lopuksi tappamaan heitä saadakseen käsiksi rahoihin.
Mielipiteeni ovat vähän ristiriitaiset tässä : Se on hyvä elokuva ja siinä on tunnettua Chaplin komiikkaa mukana, mutta se komiikka tuntuu jotenkin pakotetulta joissakin kohdissa. Se saattaa ehkä johtua siitä, mutta se miten elokuva etenee ja loppuu tuntuu olevan täysin komedian vastakohtaa.
Ja lopussa vielä kun aletaan yhtäkkiä kritisoimaan kapitalismia ja sotaa. En olisi ikinä uskonut tästä filmistä sodanvastaista flikkiä kun katsoin sen ensimmäistä kertaa. Tietenkään ne mitä sodasta sanotaan se on aika filosofisella ja eettisellä tasolla ihailtavaa, MUTTA taas kerran hieman outoa minulle.
Se on silti mielestäni kuitenkin katsomisen arvoinen. Chaplinin persoonallisuuden ja charmin takia.

Se on harmillista että tämän filmin jälkeen Chaplinia alettiin kritisoimaan Yhdysvalloissa, mutta ylistettiin Euroopassa. Hänen uskomuksia red, white and blue lippua kohtaan alettiin epäilemään. Häntä alettiin luulemaan mahdolliseksi kommunistiseksi. Siksi hänen seuraavia elokuviaan alettiin kritisoimaan USAssa.
Harmi : /

Ja on vielä 2 flikkiä josta haluan puhua ihan pikkiriikkisen vain.

Parrasvalot (1952)


Tämä on minun nöyrän mielipiteeni mukaan yksi Chaplinin parhaimmista elokuvista mitä olen nähnyt.
Eikä se edes ole hänen Kulkuri roolinsa OMG MIKÄ SUA VAIVAA!?!?
Kuunnelkaa hetki.
Parrasvalot kertoo tarinan esiintyjästä, klovnista jos ollaan tarkkoja, hän on ollut ennen hyvin suosittu mutta hän menetti yleisönsä ja esiintymishalunsa. Tämän takia hän alkoholisoitui ja koitui rappiolle.
Kuitenkin sattumuksien kautta hän päätyy estämään nuorta tanssijaa tekemään itsemurhaa ja innostaa tytön jatkamaan tanssiuraansa, samalla nostaen omaa itsetuntoansakin.
Hän yrittää taas esiintyä, mutta asiat eivät mene suunnitelmien mukaan. Tyttö, Thereza, kuitenkin menestyy ja haluaisi mennä naimisiin Calveron (hän se on se klovni.............) kanssa, vaikka heidän ikäeronsa on
TÄHTITIETEELLINEN! Ei vaan siis, heillä on ikäeroa.
Johtuuko se säälistä ja siitä että Calvero auttoi häntä? Vai oikeasta rakkaudesta hmm.
Calvero on kuitenkin sitä mieltä että hänen pitäisi naida nuori säveltäjä jonka hän on tavannut harjoituksissaan.
Calvero päätyy katutaitelijaksi ja juopoksi, paitsi silloin kun Thereza palaa ja saa hänet palaamaan lavalle taas kerran. Hänen esiintymisensä on jättimenestys !
Mutta kuten kaikki traagiset sankarit aikanaan, hän saa sydänkohtauksen kesken esityksen ja kuolee siihen.

Tämä elokuva on pelottavan symboloiva Chaplinin omaa uraa kohtaan.
Hänen viimeisin vaimonsa Oona O'Neill joka oli 17-vuotias mennessään naimisiin Chaplinin kanssa.
36 vuoden ikäero.
Hänen kova suosionsa aluksi, mutta sitten häntä alettiinkin kritisoida ja hänestä ei pidetty (kommunisti kohujen takia) , lähellä kuolemaansa häntä kuitenkin alettiin pian taas ylistämään ja hän sai useita palkintoja uransa takia.
1972 - Oscar palkinto "
Hänen vaikutuksestaan siihen, että "elokuvasta tuli aikamme taidemuoto"
Ja 1975 hänet lyötiin ritariksi.
Charles kuoli vuonna 1977
Tämä elokuva on hänen testamenttinsa maailmalle ja hänen artistinen näkemyksensä draamasta.
Taiteilija kuoli tehdessään mitä rakasti.

Toinen elokuva mistä aijoin puhua oli Diktaattori (1940)Mutta päätinkin ettei siitä tarvitse puhua vaan näyttää teille 2 klippiä elokuvasta jotka tekevät tästä myös todella merkittävän, uskomattoman, hauskan elokuvan.

Parodiapuhe Hitleristä




Ja ehkä yksi parhaimmista sotavastaisista puheista, mitä elokuvamaailma on ikinä saanut kunnian kuulla



Charles, pian minun käsivarressani. Tatuointi. Joskus.

Hei kaikki te innokkaat Chaplin fanit !
Löysin tässä todella mahtavan blogspot paikan jossa mainostetaan että siellä on KAIKKI Chaplinin mykkäelokuvat.
En tarkistanut, mutta hyvin hyvin hyvin hyvin monta Chaplinin elokuvaa siellä on !

(Loput kuten Diktaattorin löytää varmasti Youtubesta tai dvd-laareista jos oikeasti haluaa etsiä : ) )
http://charliechaplinlovers.blogspot.com/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti