tiistai 6. maaliskuuta 2012

Ei tätä kuitenkaa kukaa lue.

Jätesäkkiin pukeutunut pelastamaton sieluparka
(monet teistä ei varmaa tiennykkää et tykkään kirjottaa tosi paljon)



Jos ollaan oikein rehellisiä, niin mä tosiaan tykkään tästä biisistä.
Tiedän että se on alunperin Nine Inch Nailsin, ja tämä on siis Johnny Cashin tekemä coveri siitä.
Pidän kuitenkin tästä, koska olen mielestäni aika sentimentaalinen kaveri.
On mukavaa kuunnella musiikkia, mutta olenko sitten ainoa joka kuuntelee musiikkia tunteakseen?
En usko että asia olisi näin, mutta jotenkin välillä tuntuu siltä kun näkee kommentteja ja videoita tästä "Dubstepistä" joka on joittenkin mielestä musiikkia. Ja jotkut jopa ovat alkaneet kategorioimaan sitä.
Olen pahoillani, en saisi olla sillä päällä että tuomitsisin, sillä mottoni on että "Whatever floats your boat"
Suomennettuna : Mikä ikinä kelluttaa venettäsi.

Palatakseni kuitenkin tähän asiaan ja aiheeseen joka tuntuu tässä tekstissä ontuvan enemmän kuin kolmijalkainen varsa.
"Music isn't about sound or hearing, its about feeling." - Muuan tuntematon.
Jotenka mitä ihmettä voi tuntea kuunnellessa WUB WUWUWBUBWUBW?
Okei anteeks taas karkasin. Olen pahoillani.
Tämä saattaa tulla joillekkin itsestäänselvyytenä, mutta tälläisessä konemusiikkia kuunnellessa harvoin tuntee oikeastaan mitään muutakuin bilettämisfiilistä ja siksi en henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi kuunnella konemusiikkia missään muualla kuin tanssiessa (pienessä hiprakassa) ja kun silloin ei oikein ole edes väliä mitä stereoista soi, kunhan vain voi tanssia sen tahtiin.
Ja käytän termiä konemusiikki, koska mitä turhia tässä ruveta kategorioimaan näitä tyylilajeja.
Melodic dubstep, dubstep, house, trance.
Liikaa muistamista ja tuo mieleen vain kotiläksyt. Konemusiikkia ne.
Ja älkää nyt käsittäkö väärin mielipiteeni ei muutu vaikka vaihettaisiinkin koneesta instrumentteihin.
Rock, metal, power metal, soft core, metalcore, crabcore, soft rock, indie rock
Kutsukaa nyt niitäkin vain tietyillä nimillä.
Rock, Metalli, Pop.
Taas sitä muistamista jos aletaan lajittelemaan kokoajan uusia ja uusia tyylilajeja.




Unohin taas mistä puhuin.
Musiikista ja siitä kuinka se on pikemminkin tuntemista ja suuria tunteita oikeastaan.
Ainiin.

Kerronpa teille pienen salaisuuden. Joka kerta kuunnellessani musiikkia, mitä musiikkia vaan, en pysty vain kuuntelemaan sitä, minulle tulee pakostikkin mielikuvia päähän jossa mietiskelen että esitän sitä tiettyä biisiä.
Otetaan esimerkiksi tuo Nirvanan Lithiumin jota kuuntelen tälläkin hetkellä. Tällä hetkellä nyt kun kirjotan sitä niin kuvittelen olevani lavalla soittamas kitaraa ja laulamassa tätä.
Se saattaa kuulostaa tosi typerältä, mutta tällä tavalla saan irti todella paljon musiikista mitä kuuntelen.
"I'm so happy, 'cause today I found my friends. . . "
Eikä siis minulla mikään hinku ole tai haave päästä lavalle esiintymään, sillä mulla on suht/tosi huono lauluääni.
Enkä osaa soittaa mitään.
Niin tyydyn vain luomaan ajatuksia siitä esiintymisestä.
Poikkeuksia tähän ei oikeastaan ole.
Tälläkin hetkellä kuuntelen Evanescencea ja mietin itseäni lavalla laulamassa.
Jos ette tienneet niin Evanescencessa on naissolisti.

Suuria tunteita siis
Tiesittekö että nukkumaanmennessä on mukavaa kuunnella musiikkia, jostain syystä (ilmeisestä syystä varmaan) minua alkaa väsyttää puolen tunnin musiikin kuuntelun jälkeen. Varsinkin kuunnellessani tiettyjä bändejä köhIfthesetreescouldtalkKÖHlinkinparkKröhömeltonJohn
Tulee todella rento olo ja on helppo nukahtaa.
Toisaalta taas joskus tulee vain hyvin surullinen olo, tällä kertaa esim kun kuuntelin Johnny Cashin Hurtia.
Päätin tulla nopeasti tänne kirjoittamaan että saan ajatukseni muualle pois mielestäni.
Totta puhuen, elämä kyl tuntuu joskus ärsyttävän raskaalta.
Siksi kannattaa iloita pienistä asioista. Mulla ei oo mitään valittamista : ). . . .

Ja vielä ihan lopuksi, haluan sanoa että 60 lukijaa on hurja määrä ja on mielestäni mahtavaa et niin monta on liittynyt lukemaan blogia. .. Tai liittynyt mutta ei lue sitä. . Tai liittynyt ja unohtanut käyttäjänsä tänne.
Ei voi mitään.
Eli suuri kiitos kaikille teille jotka ovat vielä täällä hengissä.
Muistutan yhä että kommentoida toki saa ja ehdotuksia saa laittaa.
En tajua mikä ihmisillä on kun eivät sano koskaan mitään?
Ehkä se vaan johtuu vaan mun antamasta huonosta esivaikutelmasta. . . .  . Herp

Epilogi :

Se on hassuu että Johnny Cashin tytär itse sanoi et siltä tuntu et toi Hurt biisi olis ollu Johnnyn viesti maailmalle; Minä lähden täältä.
Ja kun sitä kuuntelee, niin piru vieköön kun se tosiaan kuulostaa itsemurhaviestiltä tavallaan, vaikka tietämykseni mukaan se ei ole. . . ?
Ja loppujen lopuksi voisin vielä heittää vielä tänne erinomaisen biisin joka saattaa olla joillekkin tuttu jo valmiiksi
..........................................
Anteeksi olen pahoillani, mutta youtube eipä taida löytää minulle Bob Dylania biisejä paitsi joittenkin ihmisten covereita. . .
Jotenka tässä on teille Animalsia



4 kommenttia:

  1. http://www.youtube.com/watch?v=GkLSNq5gPh4 SORI, OLI PAKKO. tän tahtii en vois bilettää :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyl mäkää nää itteeni bilettämäs ton tahtiin XD

      Poista
    2. toi soimaa ja katsomaan auringonnousua tai muutenvaan makaamaan nurmikolle kesällä!!

      Poista
  2. ei voi enää laittaa 'kyynel' minä laitoin sen aina omana merkkinäni </3 no nyt kai sitten on pakko arvostella oikeasti. 1up

    VastaaPoista