tiistai 20. maaliskuuta 2012

Elämää arkussa ja mullan alla

(Tämä on ollut alunperin äikän esseeni, mutta otin vapauden muutella sitä ja lisäillä omia juttuja ja poistaa jotakin)
Mutta muuten se on aikalailla sama versio



Yhtenä päivänä ostin itselleni Mullan alla tv-sarjan kaikki tuotantokaudet ja katsoin ne läpi.
Mullan alla on draamasarja, joka kertoo Fisherin hautausurakoitsijaperheen elämästä.
Luonnollisesti Fisherin perhe hautausurakoitsijana joutuu tekemisiin kuoleman kanssa päivittäin. Sarjan teemana ovat kuitenkin mustalla huumorilla ja ironisuudella suhtautuminen tähän ihmiselämän päättymiseen. Sen sanoen kuitenkin, sarja on loppujen lopuksi draamaa ja syy mikä saa sarjan toimimaan on Fisherin perheen omalaatuisuus ja heidän kanssakäymisen kemia toistensa kanssa. Se on yksi syistä miksi pidän tästä sarjasta.
Mutta jotta pystyn puhumaan sarjan antamista syvällisistä vaikutteista ja asenteista, niin olisi helmpompi aloittaa ensimmäisestä jaksosta.
Ensimmäisessä jaksossa "hajonnut" perhe tuodaan yhteen surkean sattumuksen kautta.

http://images.fanpop.com/images/image_uploads/Six-Feet-Under-six-feet-under-357763_270_270.jpg
Perheeseen kuuluu Nate (Peter Krause) joka on lähtenyt kotoa aikoja sitten ja ollut perheen "ykköspoika" mokailuistaan huolimatta, hän on yhä matkaamassa maailmaa etsien mikä minun tarkoitus on, kysymykseen vastausta. David (Michael C Hall), "kaappihomo" joka yrittää parhaansa mukaan isänsä kanssa pyörittää yritystään, sisällä kuitenkin tunteensa pakkauttananut, pakkautanu. .  pakka. .  Tunteet sisällä pitävä David kuitenki kärsii identiteetti ongelmasta ja kyynisestä asenteesta.
Hassua että hän on koko sarjan lempihahmoni, taino yksi niistä.
Claire (Lauren Ambrose) perheen kuopus, joka on yhtä hämmentynyt identiteetistään ja tarkoituksistaan kuin Nate ja David. . . . . . Ehkä se kulkee suvussa. Claire löytää loppujen lopuksi tavan purkaa itseään hakemalla kuvataide kouluun ja käyttämällä huumeita, enimmäkseen vain ruohoa. Tiedättehän inspiraation vuoksi.
Ja lopuksi äiti Ruth (Frances Conroy), joka on elämänsä hukkaan heittänyt äiti ja "uskollinen" vaimo. Ruth meni naimisiin Nathanielin (Richard Jenkins) (perheen isä) kanssa jouduttuaan raskaaksi hänen ensimmäiselle lapselleen Natelle. Nathaniel Samuel Jr , jos muistan oikein niin Ruth meni naimisiin noin 18 vuotiaana jopa? Nate on ollut hänen ensimmäinen aviomiehensä. . . Mutta ei ainoa mies elämässä ; ). Miksi en kertonut perheen isästä Nathanielista? KS. alempi teksti


Perheen isä kuolee auto-onnettomuudessa ja sekös pysäyttää Fisherin perheen arjen kokonaan. Isoveli Nate palaa itsensä etsimis matkaltaan osallistuakseen hautajaisiin.
Tämä tapahtuma saa perheen tajuamaan oikeastaan kuinka paljon he tarvitsevat toisiaan.
Jokainen hahmoista jakson aikana käyvät läpi prosessin jossa he loppujen lopuksi tajuavat tilanteen. Ennalta-arvaamaton kuolema järkyttää heitä kaikkia, mutta se myös vahvistaa heitä. Perheenjäsenen kuolemalla on useimmiten kaksi vaihtoehtoa. Joko kaikki vetäytyvät omaan kuoreensa tai sitten he pääsevät sen yli ja menetys korvautuu suhteiden vahvistumisella. Jo ensimmäinen jakso kertoo meille katsojille perheen ja yhteenkuuluvuuden tärkeydestä. Ja se on vasta ensimmäinen jakso, tätä sarjaa on kuusi tuotantokautta.
Suurin asia mistä voin olla kiitollinen (ja se on aika suuri sana tv-sarjalle) on se mitä se on oikeastaan opettanut tai valmentanut minua kuoleman kohtaamiseen, jokaisessa sanan muodossa. Oman kuolemani, läheisteni, ystävieni ja tuntemattomien ihmisten myös. Se voi olla hassua kuvitella että tälläinen viihteen tuotos saisi tälläistä aikaan, mutta näin se vain on.
Olen kokenut elämäni aikana kahdet hautajaiset, isoäitini ja tyttöystäväni isän.
Isoäitini kuolemassa ongelmana oli se että hän sairasti Alzheimeria ja lopussa hän tuntui olevan jokin aivan eri ihminen jota en tuntenut. Tyttöystäväni isän kuoleman ongelma oli se että en edes tuntenut häntä. Jotenka en ole näin hautajaisneitsyt, siksi osaan jo niittenki avulla varautua tulevaisuuden tapahtumiin. Olen oppinut kuitenkin ettei tälläisiä asioita voi sivuuttaa tai jättää taakseen, se olisi se huonompi tapa. Parempi tapa on antaa sen vaikuttaa sinuun ja sen jälkeen muistaa kuinka se vaikutus muutti sinua ihmisenä. Ei kannata jäädä vain pelkäämään läheisten kuolemaa, sillä siten oma elämä menisi ohi ja näin ollen ei kannata myös jäädä pelkäämään omaa kuolemaa, sillä silloin myös läheistesi elämä ja kuolema menisi ohi. Pointti on kuitenkin se että tiedätte että on olemassa näitä kirjoja jotka auttavat sinua käymään läpi jotakin vaihetta elämässäsi. Mullan alla koko sarja on yksi semmoinen kirja ja yksi hemmetin viihdyttävä sellainen. Se opettaa ettei kannata pelätä vaan hyväksyä, ei kannata surra aina vaan myös iloita. Kuolema on siis sarjan suurin teema ja se mikä on aina läsnä, mutta onhan siinä jotakin muutakin. Joskus jaksoissa käydään läpi hahmojen omia ongelmia, usein anteeksiantamista, vahvaa tahtoa sanoa ei ja kieltäytyä, menneisyyden virheistä oppiminen. Se on täydellinen paketti kasvamiselle.



Sarjan kohokohtia mielestäni ovat ainakin kun Michael ei enää häpeä homouttaan vaan hyväksyy itsensä ja sen kuka hän on. Toinen kun taas Nate tajuaa, että jos hän oikeasti välittää rakastamastaan naisesta hänen on oltava täysin rehellinen hänelle ja myös kuinka hän saa ilmestyksen jossa joukko lapsia ilmestyy hänelle kutsuen häntä isäksi. He kertovat, että he ovat hänen kuolleita lapsia. Nate oli seikkailullaan harrastanut irtoseksiä monenkin naisen kanssa ja ette voi uskoa kuinka vaikuttavaa on nähdä lapsia joiden kuoleman on aiheuttanut.
Tarkoitin aborttia. Mullan alla ottaa siis tabujakin aiheita, mutta se ei kohtele niitäkään kevyesti.
Ja viimeinen mikä nyt tulee mieleen on vielä kun Michael poikaystävän eli Keithin (Matthew St. Patrick) on vihdoin tehtävä vaikea päätös jossa hän antaa anteeksi isälleen kun hän hakkasi häntä ja hänen siskoaan kun he olivat lapsia, mutta isän ylpeys on liikaa eikä hän suostu anteeksipyytöön. Tarpeeksi vaikeaa vihdoin hyväksyä asia ja antaa omalle isälleen anteeksi, mutta sitten hän ei hyväksy edes sitä.
Vau. . . . 
Siksi mielestäni tämä tv-sarja on mielestäni yksi nerokkaimmista ja parhaista mitä olen nähnyt. Sen antamat "neuvot", syvälliset merkitykset ja moraaliset valinnat ovat kouluttaneet minua ihmisenä. Siksi jos kukaan ikinä on katsonut sitä sarjaa samalla mentaliteetilla kuin minä niin tietää nauravansa ja nauttivansa ja elävänsä syystä, sillä meitä ei tehty kestämään ikuisesti.
 http://i1.kym-cdn.com/entries/icons/original/000/006/216/7nTnr.png

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti