keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Pelkoa ja Inhoa Lehmän laitumilla

Oletteko ikinä lukeneet jotain kirjaa ja ihastuneet siihen niin paljon että melkein järkytytte kun kuulette että se otetaan ja muokataan toisenlaiseen mediaan?
Joskus kun otetaan alkuperäinen lähde ja sitä muokataan elokuvaksi tai tv-sarjaksi niin voi useimmiten tulokset olla katastrofaaliset.
Ongelmana on aina se että vaikka kuinka yritettäisiin olla uskollisia lähteelle niin aina on joku joka ei ole tyytyväinen.
Kirjallisen alkuperällä on aina etu sillä se on asettanut pohjan kaikelle ja muissa medioissa probleema on useimmiten rajat. Vaikka kuinka haluaisi on hyvin vaikeaa tehdä sanatarkka jäljitelmä elokuva kirjasta.
Entäs rakastettavat hahmot? Miten heitä on kuvailtu kirjassa saattaa olla nurinkurin ruudulla.
Jo varmaan arvaatte mihin tämä on johtamassa, eli tervetuloa uuteen segmenttiin jossa vertaillaan alkuperäistä lähdettä (useimmiten kirjallista) ja siitä tehtyä versiota joko elokuvaksi tai tv-sarjaksi.

Kirjasta kuvaruudulle

http://2.bp.blogspot.com/-N5c51qiB8uM/T3umn7ltUoI/AAAAAAAABxk/SYsQ_pQmBQA/s1600/Books-to-Movies1.jpg

Ei varmaan tarvii selitellä että Pelkoa ja Inhoa Las Vegasissa on yksi mun lempielokuvista ikinä. Sitä ei muuta mikään. Ja jos kysyt miksi? En tosiaan osaa selittää. Se vaan on. Olen katsonut leffan monta monta kertaa läpi enkä tunnu melkee ikinä kyllästyvän siihen. .
Sitten koin oudon valaistuksen.
En ole ikinä lukenut sitä kirjaa............. 8 |
Sain itseäni niskasta kiinni ja kävelin kirjastooni toivoen että siellä olisi Hunter S Thompsonin kulttiteos.
Ja niinhän siellä se oli. Jei.
Jotenka pitemmittä puheitta


Pakko myöntää että elokuva seurasi aika uskollisesti kirjan tapahtumia.
Jotenka en voi valittaa siitä että elokuva olisi ottanut omanlaisen/uuden suunnan kirjasta ja kertonut sen OMALLA tavalla, mutta ohjaaja Terry Gilliam teki mielestäni todella hienoa työtä lähteen kanssa.
Tietenkin kirjassa on enemmän materiaalia kuin mitä elokuvassa on ja tapahtumat ovat joissakin kohdissa hieman erilailla kuin kirjassa. Se on vain jotakin mikä jokaisessa versiossa valitettavasti on.
Mikä on hassua on se että kirjassa kuten ei elokuvassakaan ei ole sitten minkäänlaista juonta. Joko jos olet nähnyt elokuvan tai olet lukenut kirjan niin kummassakaan ei tunnu olevan minkäänlaista kolmen aktin rakennetta.
Mutta mielestäni sitä ei aina tarvitse jotta tarina toimisi. "Tarina" siis.
Se on oikeastaan kokemus. Erikoinen kokemus. Ja ruma semmoinen. Ruma kuin synti.
Tykkään ajatella näitä kahta aikakapseleina. Kun avaat sen kirjan tai laitan sen dvd:een soittimen sisälle, olet astumassa -70 luvun kummalliseen ja happomaiseen maailmaan etsimään Amerikkalaista Unelmaa kahden eriskummallisen hahmon kanssa. Alussa toivot tekeväsi samoin kuin liftari, pakenemalla pois heidän kyydistä.
Mutta myöhemmin toivot että olisit jäänyt kokemaan tämän erikoisen seikkailun heidän kanssaan.
Pian toivot että sinäkin olisit ollut autiomaalla lätkimässä lepakkoja ja huutamassa
"We cant stop here! This is bat country"

Olen puhunut edellisissä postauksissa elokuvan puhki ja tiedätte jo mitä mieltä olen siitä.
Puhutaan siis kirjasta. Mikä tekee tästä kirjasta minulle todella hyvän kokemuksen,
on se miten se on kirjoitettu.
Hunter S Thompsonhan oli gonzo kirjallisuuden niinsanottu isä hahmo, mutta hyväksyttyjen arvojen kyseenalaistamisen ja tosiasioiden vääristelemisen lisäksi tarina tuntuu siltä kuin pääsisimme oikeasti Raoul Duken tai no Hunter Thompsonin päähän ja ajatuksiin. Koko kirja on vilkas mielisisen Hunterin ajatuksia ja kokemuksia.
Yksi asia mitä voin nipottaa tästä kirjasta on se että VAIKKAKIN siinä on kirjan luonteeseen sopivia kuvia (jotka ovat tehneet herra Ralph Steadman)

http://cache2.allpostersimages.com/p/LRG/15/1527/PNXBD00Z/posters/steadman-ralph-fear-and-loathing-in-las-vegas.jpg
Niin kuvat ovat kirjaa lukiessa aina hiukan myöhässä. Mitä tarkoitan tällä?
No esim kun luet tätä kirjaa ja alussahan he ovat aavikolla ajamassa, siihen tämä kuva perustuu.
Mutta kun tämä kuva tulee vastaan niin kirja puhuu siitä kuinka he vuokraavat autoa itselleen.
Ja se on ainoa valitus mitä keksin tähän hätään.

All in all, elokuva on erinomainen ja mahtava. Vieläkin suosittelen sen katsomista ihan vain sen kokemuksen takia. Samoin kirja oli myös erinomainen sitäkin suosittelin kokemuksen vuoksi lukemista (tietenkin vain niille joiden pää kestää kaikkea hölynpölyä)

Mutta kumpi on sitten parempi? Kirja vai elokuva?
No henkilökohtaisesti kirja on tietenkin parempi. Sen takia että se tuntuu kuin Hunter kertoisi sinulle sitä mielenkiintoisella tavalla, ja siinä on enemmän materiaalia. Mutta......
Elokuva on minulle silti lempparini, se on kasvanut minuun kiinni.
Outoa päättää näin että kirja on parempi, mutta valitsen silti elokuvan?
Noh .. . . . . . . Emmä tiedä, hapokasta.


http://3.bp.blogspot.com/_JbeRn7RNdd0/S_W4BEr74dI/AAAAAAAABMA/GnKXhB0sfo8/s1600/02badcrazy.jpghttp://24.media.tumblr.com/tumblr_ldyxrbUlJJ1qb09reo1_500.jpg


http://25.media.tumblr.com/tumblr_l9ts22vKrS1qa5i3no1_500.png

Seuraavaan kertaan ja saman kirjailijan tunnelmiin. Tiedätte mitä odottaa.


4 kommenttia:

  1. JUST viime viikolla ostin hst:n kirjan "pelon valtakunta" ja tilasin rommipäiväkirjan ja helvetin enkelit! sattuma ftw

    - suurin fanisi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa kuulla ! En ole vielä ite päässyt lukemaan Helvetin enkeleitä.. . . Rommipäiväkirjan sain just luettua ja se oli hyvä, nautin ainaki ite siitä. Mitäs mieltä itse olet? Anna minun tietää kun olet lukenut.

      Poista
    2. onko mitään helpompaa tapaa saada suhun yhteyttä ku nää kommentit? :D

      Poista
    3. Irc-galleria : Jumpingtheshark, Facebook : Matias Makkonen
      Olen myös sosiaalisessa mediassa : D

      Poista