sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Why must fireflies die so young?

Ajattelin aluks tehä tästä ihan totisen tekstin, koska tuun ottamaan kantaa yhteen elokuvaan jonka takana seisoo hyvin vankka ja aggressiivinen fanijoukko. . .
Totisella tekstillä meinasin sitä että olisin jättänyt kaikki kuvat ja vitsit unholaan.
. .
En pärjää ilman kuvia.

Sain jo jokin aika sitten tietää jotain hassua yhdestä tietystä leffasta, joka on julkaisullaan aiheuttanut samanlaista mielipidettä useimmissa katsojissa. Useimmiten masentavaa surua hyvällä tavalla.
Useimmat kuitenkin sanovat että se on "Paras filmi jota en halua enää ikinä nähdä."
On sekin jonkinlainen titteli kyllä.
Jos joku ei vielä tajunnut niin tänään puheenaiheena on
http://s1.discshop.fi/img/front_large/48296/tulikarpasten_hauta_2_disc.jpg

Kaikille niin sanotusti "varoitukseksi" että se mitä aijon sanoa saattaa aiheuttaa eripuraa joillekkin ihmisille.
Jotkut saattavat jopa vihata minua tämän jälkeen.
Okei no en usko että ihmiset menevät noin liiallisuuksiin mutta silti.

Haluan myös vain sanoa sen että tykkään todella paljon tästä filmistä. Ihan oikeasti.
Kuitenkin, kuten jo sanoin että jokin aika sitten opin tästä filmistä jotakin, mikä pakostakin muutti näkökulmani koko filmiä kohtaan.
Ja katsottuani parin ihmisen omat mielipiteet ja perustelut tästä olen itsekkin alkanut nähdä sitä mitä he sanovat.
Mitä tarkoitan?

No, tämä filmi manipuloi teitä.
Olen pahoillani että se on kylmä totuus, mutta tämä filmi manipuloi katsojiaan.
Annan teijän sulatella tota hetken niin kerron niille lukijoille, jotka eivät ole jostain syystä nähneet tätä ikinä, mistä tarinassa on kyse.

Filmi sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen Japaniin jossa elävät siskokset Seita ja Setsuko ja myös heidän äitinsä.
Yhdysvaltalaiset pommittajat tuhoavat heidän kylänsä ja he jäävät kodittomiksi. Kaiken lisäksi heidän äitinsä menehtyy palohaavoihinsa ja siskokset muuttavat tätinsä luokse, joka on enemmän tai vähemmän kusipää.
Huonon kohtelun takia Seita ja Setsuko lähtevät elämään omillaan ja jäävät asumaan hylättyyn pommisuojaan
Ja filmin nähneet tietävät miten lopussa käy.
Jos et ole vielä siis nähnyt tässä vaiheessa elokuvaa, mene ja katso se ja tule sitten takaisin.
Mutta jos et jaksa raahata itseäsi videovokraamoon tai vuokrata sitä sieltä Elisa viihteestäsi niin sinua on varoitettu. Tässä on luvassa spoilereita.

http://images.wikia.com/studioghibli/images/f/fc/Grave-of-the-Fireflies_000.jpg

Filmihän perustui Akiyuki Nosakan kirjoittamaan romaaniin joka peruistui taas hänen omakohtaisiin kokemuksiinsa sodan aikana. Hän on myös sanonut että hän kirjoitti kirja anteeksipyyntönä ajatellen sillä hän koki suurta syyllisyyttä antaen pikkusiskonsa nääntyä nälkään.
Ja sitä on kehuttu ja kehuttu kuinka se on todella hieno sodanvastainen elokuva.
Jopa ylistetty kriitikko Roger Ebert on sanonut sen olevan "yksi aikojen voimakkaimmista sodanvastaisista elokuvista."
On vaikea väittää vastaan tähän kun sen itse näkee. Se sijoittuu sodan aikaiseen elämään ja kuvaa kahden sisaruksen kärsimystä sodan takia.
Mutta miksi sitten elokuvan ohjaaja Isao Takahata on sanonut ettei se ole sodanvastainen elokuva?
Ja että siinä ei olisi minkäänlaista viestiä sellaisesta.

What?!

Takahata teki tämän elokuvan ei ajatellen sitä sodanvastaisena elokuvana vaan filminä Japanin sen aikaisille nuorille ihmisille. Teineille ja nuorille aikuisille.
Elokuva julkaistiin vuonna 1988 ja sinä aikana Japanissa riehuivat nämä rettelöivät teinit.
Moottoripyöräjengejä, pahoinpitelyjä, anarkiaa ja kaikkea muuta yhteiskunnan vastustamista sinä aikana.
Aikuisten mielestä nuoret olivat pilalle hellittyjä.
Isao Takahata tarkoitti tämän filmin jotta NUORILLE ihmisille tulisi syyllinen olo.
Jotta he tajuaisivat mitä heidän vanhempansa ja isovanhemmat ovat käyneet läpi.
Hän toivoi että filmi olisi saanet nuorten omatunnot soimaan ja he olisivat pikkuhiljaa ryhdistäytyneet.
Ja tuon tiedettyä elokuva selittää kyllä aika paljon. 
Jos sitä alkaa oikeasti miettimään, onko Tulikärpästen Haudassa niinkään kompleksia tarinaa?
Se on loppujen lopuksi aika yksinkertainen.
Jopa hahmotkin ovat vain persoonallisuudeltaan isoveli ja pikkusisko.
Seita on huolehtivainen ja alentuva ja Setsuko naiivi ja no herttainen.
Juoni on no siis tuota noin...........Se on jonkilainen.
(Viisaimmat ehkä alkavat huomata jo manipulaation merkkejä.)
Juoni on vain että on sisko ja sen veli.
Heidän välinen dialogikaan ei liikuta juonta eteenpäin. "Juonta" siis
Yleisönä meidän on helppo samaistua kuitenkin näihin hahmoihin, koska heidät on tehty vain "käsitteiksi"
Heissä ei ole niinkään mitään muuta hahmo-rakennetta kuin että he ovat siskoksia.
Minulla ei ole pikkusiskoa vaan isosisko niin huomaan silti välittäväni hyvin paljon Setsukon hahmosta.
Kai se on muuntekin vain minussa herää huoli jos kyseessä on lapsia.
No on vaikea muutenkin kyllä olla herättämättä sympatiaa heitä kohtaan, koska hahmot ovat heitetty pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen.
Okei okei, siinä olisi voitu käyttää hyväkseen kohtausta kun Seita ja Setsuko lähtevät tätinsä luota ja huomaavat ettei elämä olekkaan niin helppoa ilman aikuista, niin muuan tuntematon herra sanoo Seitalle että hänen pitäisi niellä ylpeytensä ja mennä takaisin tätinsä luokse.
Eikö Seitalle missään vaiheessa olisi tullut mieleen mennä sinne jotta he selviäisivät?
Mutta ei, elokuva vaan harjaa sen sivuun mikä on todella TODELLA harmillista.
Huomaako jo joku ihan pientä manipulaatiota tässä filmissä?
Okei. . Koko filmi siis keskittyy Seitaan ja Setsukoon. . . Miten siitä saadaan puolitoistatuntinen elokuva?
Täytteellä tietenkin.
Ne kohtaukset jossa Seita esim leikkii Setsukon kanssa rannalle tai kylpee hänen kanssaan, juttelee.
Ne ovat loppujen lopuksi turhia jos elokuvassa olisi juonta tai hahmoja.
Huomaatteko jo että siinä ei olisi tavallaan merkitystä olisiko siinä juuri SEITA JA SETSUKO.
Siinä yhtähyvin voisi olla Kasumi ja Nakata. Tai kuka tahansa muu lapsi parivaljakko.
Olemme surullisia siitä että lapset kärsivät.

Ottakaa huomioon myös se kohtaus jossa . . .Odottakaas.

SPOILEREITA IHAN OIKEASTI !


. . . Se kohtaus kun Setsuko kuolee niin elokuva näyttää meille "montagen" Setsukon tekemässä söpöjä lapsimaisia juttuja. Keinuu keinussa ja leikkii jne. Setsuko jopa ottaa kypärän päähänsä ja tervehtii.
Ketä hän tervehtii? Meitä yleisöä tietenkin.
Koko tämä kohtaus on paljastaa mitä elokuva oikeastaan yrittää saada perille.
Tämä ei ole sitä mitä Seita muistaa sillä häntä ei näy missään, tämä on sitä mitä yleisö luulee surulliseksi.
Sanon joitakin elokuvia tai kohtauksia kyynelrunkkaajiksi (=Tearjerker).
Mutta tämä leffa on yhtä kyynelrunkkausta.
Monissa surullissa leffoissa kyllä käytetään manipulaatiota, mutta useimmissa se ei paista näin suorasti läpi.
Muistatteko vielä kun kerroin siitä keille tämä elokuva oli alunperin tarkoitettu?
En tiedä muistaako kukaan elokuvan ihan loppua jossa Seitan ja Setsukon haamut istuvat penkillä ja katsovat nykyaikaista Koben kaupunkia ja sitten Seita antaa niin kylmän katseen kameraa kohti.
Jooh, se oli periaatteessa se viimeinen tikki mitä Takahata antoi nuorille retteilöitsijöille.
"Katsokaa nyt mitä me käytiin läpi ja mitä teille on annettu."
Sen katseen näkeminen nyt selittääkin hyvin paljon miksi se on siinä.

Mitä voin pitää ehkä hieman törkeänä Takahatalta ottaa semi-omaelämänkerta Akiyukilta ja käyttää sitä omaan tarkoitukseensa. Akiyuki joka kirjoitti sen siksi että menneisyyden painajaiset kalvasivat häntä.
Mutta Nosaka ei ole kuitenkaan sanonut mitään etteikö hän olisi tyytyväinen tai epätyytyväinen Takahatan luomukseen.

Loppujen lopuksi.................... En voi vihata tätä filmiä. Pidän tästä silti. Kaikesta huolimatta.
Ja se mitä ihmiset sanovat siitä että se on sodanvastainen filmi vaikka ohjaaja on eri mieltä.
Ohjaajalle on ehkä valta mitä se tarkoittaa, mutta hänellä ei ole valtaa siihen miten ihmiset haluavat nähdä sen.

Seuraavan kerran kun katsotte sen niin miettikää näitä juttuja.
Masentaviin tunnelmiin ja ruisleipää naamariin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti