torstai 25. lokakuuta 2012

"Cerebro, cerebro, cerebro"

Whats the deal with zombies?
http://3.bp.blogspot.com/-WB1BUe2R9sk/UG3AxfonMBI/AAAAAAAAEDo/LxhdOdXb3DM/s1600/zombie2.jpg

Ei ihan oikeasti, mikä zombeissa oikein on? Mikä tekee niistä niin kiehtovia?
Ihosäkkisiä mädäntyneitä lihamöykky riippukasvo haisevia epäkuolleita otuksia ne on.
Ja se oli kohteliaisuus.
Älkää ymmärtäkö väärin, meikäläinen rakastaa erilaisia zombi aiheisia juttuja. Elokuvia, pelejä, kirjoja, sarjakuvia. Mutta vaikkakin heitin ilmaan turhaan kysymyksen siitä että miksi zombit ovat niin kiehtovia, niin
sillä ei niinkään ole väliä koska vastaus on irrelevantti. Ne on cooleja koska ne vaan ovat.
Ehkä sen takia että ne ovat alunperin olleet ihmisiä ja meitä ihmisiä pelottaa mitä meille voisi tapahtua.
Minä ainaki panikoisin jos huomaisin muuttuvani yhtäkkiä epäkuolleeksi.
Taino oikeastaan se olisi aika siistiä. . . Vain siinä vaiheessa jos minulla olisi ollut mahtava elämys zombie apocalypsen aikana !

Onko kukaan koskaan miettinyt zombien evoluutiota?
Missä vaiheessa zombiet muuttuivat nopeiksi ja vikkeliksi vipeltäjiksi?
Eivätkös niitten pitänyt olla hitaita ja tyhmiä?
Voivatko ja pitäisikö zombien oppia (ovathan ne ihmisiä)?
Mistä tuli tämä että zombiet haluavat syödä aivoja?
Mikä on paras selitys sille että epäkuolleet kävelet maan päällä?

Kuuluisin ja zombit kartalle tuonut George A Romeron elokuva "Night Of The Living Dead" tai Elävien Kuolleiden Yö jos haluaa kuulostaa luonnottomalta. Lause jäi kesken....
Tämä leffa kuitenki toi "mainstreamiksi" "massoille" zombiet ja useimmat ihmiset turvautuvat siihen zombien perustalle elokuvissa.
Klassinen zombiehan on
1) hidas (kävelyltään, älyltä)
2) haluaa aivoja
3) kuolee kun aivot tuhotaan
Klassinen zombie

Ainoa ero Romeron zombeissa on se etteivät he hamua aivoja.
Peruslinja on se että ne ovat hitaita ja tyhmiä ja syövät lihaa.
Hassua on kuitenkin se asia, että vaikkakin useamman aikaa zombiet siinä elokuvassa ovat hitaita ja luottavat suuren ryhmän ja massan voimaan. Niin kuitenkin elokuvan alussa zombie, joka hyökkää päähenkilön Barbran kimppuun, juoksee aika pirun nopeastikkin ja on viisaskin jopa.
Esim. Barbra menee auton piiloon ja zombie ei pääse sisään, jotenka zombie ottaa tiilen ja rikkoo sillä ikkunan.
Mutta mistä se johtuu että tämä ensimmäinen zombi on nopea ja älykäs kun sitten taas muut zombiet olivat typeriä siinä?
Yksi teoria on mitä on tullut yhdessä elokuvassa esille (se oli kyllä huono) oli se että tuoreet infektoituneet
ovat nopeampia ja älykkäämpiä johtuen siitä etteivät he ole altistuneet sivuvaikutuksille tarpeeksi.
Kun on ollut tarpeeksi kauan zombi niin menettää älykkyytensä ja elää vain vaistoilla.
Paitsi tietenkin virus peräiset zombit esim 28 päivää myöhemmin.
Mutta hei hetkinen Resident Evilissä oli virusperäisiä zombeja jotka olivat hitaita ja tyhmiä. . . .
Mutta sitten uusimmissa ne ovat älykkäitä ja nopeita. No siinähän ei periaattessa ole enää zombeja
vaan parasiitin omaavia otuksia.
Vau meneepäs yli hilseen.

http://fc07.deviantart.net/fs29/f/2008/166/7/a/Las_Plagas_by_iskallvinter.jpg

Jos halutaan kuitenkin puhua ihan O.G alkuperäis zombeista niin pitäisi mennä ajassa taaksepäin ja enemmänkin Haitin suuntaan voodoon maailmaan.
Vähän niin kuin White Zombie (1932) elokuvassa.
Toinen tärkeä kysymys on : Miksi zombiet haluavat aivoja? Braaains, brains, braaains
Noh ainakin elokuvan Return of the Living Dead (1985) mukaan zombit söivät aivoja sen takia, koska he tunsivat koko ajan kipua juuri sen takia että he ovat kuitenkin kuolleita.
"Eating brains. . . It makes the pain, go away!"Mutta siinä nyt olikin hieman erikoisempia zombeja. Niillä ei riittänyt aivojen tuhoaminen vaan piti tuhota koko keho, sillä muuten katkennut käsikin pystyi vielä hyökkämään kimppuun !
Toisia ehdotuksia ovat että voodoo zombeilla heidät on ehkä määrätty siihen?
Mutta meidän tunnettuja zombeja ei ole määrätty, mutta se taas saattaa johtua siitä että zombeilla saattapi olla erinomainen ja vähä liiankin hyvä metaboliikka ja aineenvaihdunta. Se selittäisi ikuisen ruokahalun ja myös kehon rappeutumisen. Zombiet tarvitsevat lisää soluja tai neurokemiallisia aineita jotta pysyvät kasassa.
Ja tietenkin että heidän aivonsakkin eivät ihan kokonaan kuolisi. Hermosoluja mmmm.
Ettekö ole itse ihmetelleet koskaan kuinka helpompi zombeja on heitellä ja leikellä kuin oikeaa ihmistä?
Kehon rappeutuminen.
Eli aivojen syömisessä olisi enemmän järkeä kuin lihansyömisessä.
SEKIN on taas otettava huomioon että ehkä aivojen syöminen on myös sitä että zombiet kuitenkin laumaeläiminä eivät kauheasti syö toisiaan. Miltein koskaan. Varsinkaan jos molemmat ovat tajuissaan.
Aivojen syönti estäisi siten zombien räjähdysmäisen kasvun ja lisääntymisen ottaen huomioon että aivojen syönti tai "tuhoaminen" olisi syy tappaa epäkuolleet. Jotenka vaistomaisesti he varjelevat vähäistä ruokaa mitä heilläkin on. Eivät zombit turhaan olleet meikäläisiä ennen.

Ja sitten päästään tärkeimpään pohdiskelun aiheeseen?
Mistä v*tusta näitä zombeja oikee tulee?

Resident Evilessä ja useimmissa nykyzombi elokuvissa ne tulevat jostain viruksesta. Jokin outbreak.
Joka aiheuttaa vesikauhuisen väkivaltaisen aggressiomaisen mielettömän tilan ihmisessä.
Mutta paras selitys mitä olen kuullut tälle aiheelle on tullut esille George Romeron elokuvissa.
Kuolemattomin sanoin
"When theres no more room in hell, the dead will walk the earth"
Löyheä selitys, mutta miettikää nyt hetki. Parhaimmat ja suositummat zombielokuvat ovat juuri tällä periaattella tehty.
Toisinsanoen, tälle tapahtumalle mikä on nyt meneillään. Sille ei vain ole selitystä.
Eikä selityksen aina edes tarvitse olla mikään hieno tai monimutkainen edes.
Jos muistan oikein niin Zombielandissakin sanottiin vain että hullulehmäntauti ja papum se on loistava leffa !
En tiedä onko Walking Deadissakaan selitetty mitään mistä nämä ovat tulleet?
Pääasia on vain että ne ovat täällä.
No ei tällä hetkellä, mutta. . .. Joku päivä.
Ollaan valmiita

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

"Married to a man obsessed with murder"

http://2.bp.blogspot.com/-vM66MwPFpmk/TVgaNRB4fpI/AAAAAAAAC-g/LBQqTXyujOw/s1600/alfred-hitchcock.jpg


Alfred Hitchcockista tehdään elokuva.
Jo oli aikakin

Jos tunnette minut ja blogini, niin tiedätte kuinka suuri Alfred Hitchcokin ihailija olen.
Hänen elokuvansa ovat mahtavia ja hänen personaallisuutensa on mahtava,
josta osa tulee tässä trailerissa esille.

Först thongs fist !
Anthony Hopkins on mainio valinta tähän rooliin ja kiitos kaiken Hollywoodin taikojen hän on saatu myös sir Anthony Hopkins näyttämään häneltä.
Mietin että rooliin valittaisiin joko Anthony Hopkins tai Michael Caine. . .  Mutta Michael Caine ei vain näyttäisi Hitchcockilta. Jep jep.
Trailerin nähtyämme voimme päätellä, että elokuva sijoittuu Hitchcockin elämässä siihen pisteeseen missä hän päätti tehdä yhden tunnetuimmista elokuvistaan - Psychon.
Psycho on aina ollut hyvin jännä prosessi sillä se kuvattiin pienellä budjetilla n. 800 000 dollaria, mustavalkoisena (väri olisi ollut saatavilla) ja pienellä tv-kuvaus ryhmällä.
Hitchcock halusi säilyttää elokuvaan liittyvät juonenkäänteet ehdottoman salaisina ja siksi piti kuvausryhmänsä pienenä ja käsikirjoituksen salaisena. Se oli hyvin stressaavaa aikaa tehdä.
Voin jo sanoa että kohdat 0:15 ja 0:37 antavat jo hyvänlaatuisen väreet selkäpiitäni pitkin ja jopa iho nousi kananlihalle.
Tässä on myös erinomaisesti luonnehdittu itse mestarin kieroa huumoriaan .
Kohdat kuten "This is murder. . .. . I'm getting blisters just by watching you."
ja
"Try the finger sandwhiches, their real fingers"

Ja hei hei hei hei. . .. Kenes takamus se siinä on taas? 1:23
8D Scarlett Johansson !
. .
En nyt sano että menisin katsomaan tätä myöskään hänen takiaan.....

Mulla on kuitenkin hyvät odotukset tälle elokuvalle. Aika korkeat odotukset sanotaanko näin.
Haluan tosiaan nähdä että he onnistuisivat tässä ja trailerin perusteella ei ole mitään huonoa sanottavaa tästä, pelkkää hyvää.
Katsokaa traileri, päätelkää itse ja viettäkää hyvää syyslomaa kaikki ne jolla se alkoi ja kaikille niille jolla se loppui niin täytyy sanoa että tämähän on murhaa tämä epävääryys

Happy Halloween (joka ei ole vielä)

maanantai 15. lokakuuta 2012

October, still


Mun on yleensä tosi vaikeeta sanoa mikä mun lempielokuva on?
Se on yleensä se kysymys mitä mä odotan ku ihmiset kuulee et tykkään leffoista ja keräilen niitä.
Mä en tosiaan osaa kunnolla sanoa, tällä hetkellä lähimmäksi sitä titteliä on "Pelkoa ja Inhoa Las Vegasissa"
mutta puhutaan tällä kertaa kauhuleffoista lokakuun kunniaksi.
Mitkä ovat mun lempikauhuleffat?
NO siihen osaan jopa vastata hieman paremmin ja monipuolisemmin.


Aloitetaan sillä, että "Cabin in the Woods" hetikun hankin sen dvd:eelle ja katson pari kertaa läpi niin voisin todella sanoa kuuluukohan se tähän eliittiryhmään. Katsoin sen elokuvateatterissa joskus aikoja sitten ja rakastuin siihen, mutta minusta ei tunnu oikealta sanoa sitä "lempikauhuleffakseni".
Mutta suosittelen sitä kaikille kauhuleffojen ystäville ! Lupaan ja se on varmaa että tämän elokuvan katsominen on hupaisaa aikaa, varsinkin jos on yhtään perillä kauhuelokuvien kliseistä.
Anyways jos Cabin in the woods ei ole lempi niin päästään sitten siihen OIKEAAN listaan.

Haluan sanoa myös että nämä ei ole missään järkässä, tässä on vain liuta niitä kauhuelokuvia jota rakastan, syystä tai toisesta.
Jos sinun lempparisi eivät ole tässä listalla niin ne ovat joko syvältä tai sitten en ole nähnyt niitä.

Painajainen Elm Streetillä



Olen puhunut tästä sarjasta jo jonkin verran, eikä se ilmesty turhaan elokuvalistoilleni.
Ja useimmiten teen poikkeuksen sääntöihin ja laitan koko sarjan siihen, ihan vaan siitä syystä että se sattuu olemaan lempi kauhusarjani.
Tykkään kyllä Perjantai 13 ja Hellraiserista ja Halloweenistä mutta kukaan niistä ei vain voita Freddyä.
Freddy on vaan niin kasarimaisen cool.
Ekassa elokuvassa hän oli oikeasti uhkaava ja pelottava. Hieman hilpeä.
Seuraavissa hän menetti makua (suuremman yleisön mukaan) minulle hän oli aina good ol' Freddy.
Kunnes hänet pilattiin kiitos Hollywoodin siinä hirveässä remakessa. . . . . . . . What is this?!?!?!

http://creesa.com/images/freddies.jpg
pieru

Olen pahoillani Jackie Earle Hay, mutta Robert Englund on ainoa oikea unimurhaaja.
Tiedostan myös sen että nämä leffat eivät ole mestariteoksia. Varsinkaan nämä Painajainen Elm Streetillä, mutta ensimmäinen ja viimeinen ovat kyllä aika pirun lähellä sitä minulle.

Scream 2


Minä pidän Screamista. Scream tetralogiasta. Tetralogia kuulostaa niin oudolta, mutta niin se on jos on 4 elokuvaa.
Kävin pientä taistelua sisälläni pitäisikö minun valita joko tämä tai Alien.
Alien ja Aliens ovat yhtiä parhaimpia elokuvia mitä olen nähnyt. Aliens on yksi parhaimmista jatko-osista IKINÄ. Ainoa mitä huonoa voisin sanoa huonoa niistä olisi, että Alien saattaa joskus tuntua pitkältä elokuvalta, eikä asiaa auta joskus kohtaukset jotka tuntuvat laahaavan maata.
Mutta mitä me puhutaan Alienista ku Scream on kyseessä?
Valitsin Screamin ihan vain siitä syystä että . . . . Alien 3 ja Alien Resurrection ovat huonoja leffoja.
Varsinkin Resurrection on hirveä.
Ja sitten taas Screameista, Scream 1 on mahtava, Scream 2 vielä parempi, Scream 3. . . Mitä tapahtui?
Ja Scream 4 taas on ihan hyvä.
3/4 vs 2/4 voittaa.
Myös se että pidän Scream 2 todella, todella, todella paljon. Kaikki mitä jatko-osan täytyy olla ja parempi
Laitoin tähän Scream sarjan, mutta oikeasti tähän kuuluisi Scream 2.
Scream 2 on vaan mahtava ei myöskään siitä syystä, että se sisältää yhden mahtavimmista
"nurkan takaa tuleva" taposta. Vaan myös siitä, että samat pidettävät hahmot palaavat ykkösosasta vielä paremmalla asenteella ja mitä tämä on . .. Kehittyneillä hahmoilla ? ?
Mitä tarkoitan tällä on, että ykkösosassa olevien hahmojen kehitys on näkyvää ja hyvin tehty tässä.
Katsokaa Screamit, jos ei muuten niin 1, 2 ja 4. . . Kolmosen voi aina jättää väliin :-)

Jaws

Tappajahai. . . Elokuva, joka vaikutti muhun ehkä eniten lapsuudessani. Olen yksi niistä traumaattisista katsojista jotka eivät uskaltaneet mennä veteen katsottuaan tämän filmin.
Ja en nyt sano että ahdistukseni merta ja vettä kohtaan yhä johtuisi tästä elokuvasta....
Kuitenkin, kaikesta huolimatta se jätti myös minuun vaikutuksen sen miltein erinomaisuudellaan.
Kaikille jotka ovat nähneet elokuvan muistavat John Williamsin unohtumattoman ja kummittelevan tunnarin.
Daana-daana-dadada you know
ja kohtaukset jossa kamera toimii hain näkökulmana kun se etsii saalista.
Ohjaaja Steven Spielberg alunperin halusi näyttää haita enemmän, mutta animatroniikka haissa oli useamman ajasta rikki. Hänen onnekseen elokuva juuri toimi paljon paremmin näin, antaen yleisölle aikaa luoda mielikuvan minkälainen hirviö siellä merissä lymyäisi ja sitten siinä samalla kun Roy Scheiderin hahmo heittää
kalasyöttiä mereen ja sitten se pulpahtaa esille.
Voin vaan uskoa sen reaktion minkä se aiheutti teattereissa



Mikä siitä tekee paremman on Royn hahmon sarkastinen kommentti
Come on down here and chum some of this shit
Hahahahaha GAAAAAAAAASP HAI!!!

Parasta tässä elokuvassa on ylitse kaiken loput olisiko 45 minuuttia missä 3 hahmoa.
Brody, Hooper ja Quint lähtevät jahtaamaan haita avomerelle ja viettävät jonkin verran aikaa kolmistaan.
Kertoen tarinoita arvista joita he ovat saaneet, juopotellen ja tietenkin myös Quintin tarina toisen maailmansodan kokemuksestaan jossa he joutuivat olemaan veden varassa hyvinkin kauan.
So, eleven hundred men went in the water; 316 men come out

Texasin Moottorisahamurhat



Ja mä puhun nyt tässä alkuperäisversiosta, 1974 Tobe Hooper.
Ja toisinkuin Tappajahai, en nähnyt tätä elokuvaa kuin ömmm joku 4 vuotta sitten? Olin yläasteen kasilla muistakseeni kun sain tämän dvd käsiini ja en vain osaa selittää sitä mitenkään muuten, kuin että rakastuin.
Se kuulostaa oudolta, mutta nähtyäni tämän elokuvan se loi todella todella ahdistavan tunnelman minussa.
Ja tänäkin päivänä I still love this movie. Kaikkea siinä. Sen halpaa budjettia, karua ulkonäköä, näyttelijöitä.
Kokonaisuudessa miten tätä elokuvaa voisi kuvailla parhaiten on, että se on ruma.
Vähän kuin Pelkoa ja Inhoa.
Ihan alusta asti siitä otoksesta oudosta palaneesta mätänevästä ihmiskallosta, Leatherfacen outoon hulluun heiluntaan tiellä auringon laskiessa.
Se mikä kuitenki loi tämän ahdistuneisuuden ja myös sen mikä sai minut kiinnostuneeksi on filmin juju.
Se ei yritä markkinodia itseään yliluonnollisella rumballa köh köh Manaaja... Vaan elokuva kertoo ihan oikeasta mielipuolisesta
perheestä. Ja joo näitä on tullut uusia missä on normaaleja ihmisiä, mutta ovat hulluja ja kukkuu ja hahaha.
Mutta tämä on jotain ennennäkemätöntä.
Ymmärsin sen jo silloin kun katoin tämän ensimmäistä kertaa, että holy shit, näähän on tavallaan oikeita ihmisiä, joskin fiktiota koska elokuva, mutta yhtä hyvin he voisivat elää keskuudessa.
Tavallaan yksi heistä elikin, sarjamurhaaja Ed Gein oli inspiraationa tällä filmille, samoin Psycholle.
Jos olet nähnyt kumpaakaan näistä elokuvista niin tuskin tarvitsee selittää Ed Geinistä sen enempää.
Pienen budjetin ja elokuvaa kuvattaessa olevat ongelmat luovat tälle elokuvalle omanlaisen ja juuri tälläisen
autenttisen fiiliksen. . . Se kuvattiin 4 viikossa, joka päivä ryhmä saattoi kuvata 16 tuntia päivässä Texasin 43 asteen kuumuudessa. Näyttelijät Marilyn Burns ja Paul Partain eivät tulleet hyvin toimeen ja useimmat riitelyvät mitä he käyvät linssin edessä on oikeata.
Samoin kuuluisassa ruokapöytä kohtauksessa Leatherfacen näyttelijä Gunner Hansen lopulta kyllästyi siihen kun veitsi josta piti tulla tekoverta ei toiminut, vaan nappasi näyttelijätär Marilyn Burnsin sormen ja leikkasi sitä oikeasti terävällä veitsellä.
Se on, ja on yhä yksi parhaimmista kauhuelokuvista mitä olen ikinä nähnyt.


Lokakuun jatkoja !

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/thumb/b/ba/NosferatuShadow.jpg/220px-NosferatuShadow.jpg

torstai 4. lokakuuta 2012

Syö ja yritä nauttia

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012100216148681_ul.shtml

Hetiku ootte lukenu sen ni alotetaan



Tabujen aiheiden syvämudissa mennään taas ja tällä kertaa puhutaankin eettisyydestä ruokakulttuurissa.
Miten aina sana eettisyys tuntuu pelottavan ihmisiä? Sama se mihin se liitetään niin heti ollaa hieman sulkeutuneita, jos se eettisyys-ässä vedetäänkin hihasta.
Ruokakulttuurissa eettisyys sana on tullut näin 2000-luvun paikkeilla hyvinkin tutuksi puheeksi.
Luomutuotteet näyttävät saaneen enemmän kannatusta ja lihansyönti tuntuu hiipuvan ihmisten ajatuksista.
Ehkä tai ehkä ei.
Itse lihansyöjänä ja safkaa rakastava wannabe kulinaristisena ihmisenä olen sitä mieltä että niissä ituhippien antamissa lausunnoissa ja ulvonnoissa on jotakin perää.
Annan teille nyt pohjaa siis jos joku ei ymmärtänyt.
Minä en ole kasvissyöjä. Pidän lihasta. Ymmärrän kuinka kusista lihateollisuus on.
Laitoin ton Iltalehden otsikon tuohon sen takia jotta se herättäisi ajatuksia.
Onko se nyt siis oikeutettua syödä possua ja kohdella sitä huonosti kun nyt "tiedämme" että maatilan pikku Babe possu söisi meidätkin jos me käännämme selämme sille?
Vai oliko tämä vain yksilökohtainen tapaus?
Miksei me syödä jotakin muita petoja joiden tiedetään syövän ihmistä? Leijonia tai tiikereitä tai jopa virtahepoja? Johtuuko se siitä että haluamme säilyttää ekologisen tasapainon maailmassa ja jotkut näistä lajeista ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon?
Oikeuttaako se syömään ja tappamaan jos se on vaarallinen ihmiselle?
Osaan näistä ja ehkä jopa muihinkin yritetään vastata tällä kertaa by yours truly The Lehmä.
Osuva nikki tähän puheenaiheeseen.

Tappajapossut !
Saatana

"Lautaselle lasken possuni, veitsi ole suojani, jos sika siitä lautaselta nousee niin kuulan kalloon ottaa sika."

- Juice "Kirka" Karjalainen
Viisas mies.

Moni lihanmättääjä paheksuu ja halveksuu näitä muuan salaattisormisia ituhippejä ja heidän kärkkäitä mielipiteitään kuinka eläimillä on huonot oltavat tehtaissa. Enkä yhtään ihmettele.
Mielipiteen tuominen esille samallalailla kun ne ärsyttävät hihhulit siellä stadin asematunnellissa, suoraan sanoen pistää vituttamaan. Tulemalla suoraan naaman eteen ja julistaen sitä että tämä on oikein ja mitä ikinä sinä sanot on väärin, tuo tietämättömälle ja hieman isommallekkin posselle vaan mieleen Jehovan todistajat, jotka tarmokkaasti tykkäävät koputella sielä oven takana julistaen sanomaa.
Mikä on sitten oikeanlainen mielipiteen tuominen keskustelussa, joka on täynnä idiootteja?
Kummaltakin puolelta, lihansyöjiltä ja kasvissyöjiltä.
Jos jossain vaiheessa vain saataisiin jonkinlainen rauhallinen ja kehittävä keskutelu käyntiin niin silloin se onnistuisi, mutta siihen asti joudumme huutamaan omaa mielipidettä kurkku käheänä.
Toinen tapa on tämä, tuoda asia esille paikassa jossa ainoa puhuja olet sinä (paitsi kommentoijat tietenkin)
Mielipiteeni on tämä : Kuten jo ylempänä tekstiä sanoinkin, lihatuotanto kusee. Se ei ole täydellinen ja se on oikeastaan aika paskassa jamassa. Ei siis tietenkään niitten pösöjen ja lihavien kissojen kannalta eiei.
Eläinten kannalta kyllä.
Jaa nyt se alkaa vittu puhumaan niistä eläimistä, just tollanen ihme eläinrakas hihhuli
Hei, yhä en ole vegaani ja puhun täällä nyt vain omaa mielipidettä rehellisestikkin.
Eli uskokaa tai älkää arvoisat pekonirakastajat ja -rakastajattaret, niin niiden kasvissyöjien puheissa on perää

Tehotuotanto on niinsanotusti saanut kunnon otteen yhteiskunnan palleista ja vuosi vuodelta se ote tiukkenee.
Pientilat ovat pian kaikki hävinneet, koska tarvitaan lisää tilaa näille megamarketlihatuotannolle, jossa eläimet elävät . . . .Elämän joka päättyy lopulta siihen paikallisen Citymarketin kylmäosastolle
"Atria 400g Sika-Nauta jauheliha"
Valitettava totuus on se että pakkosyötetyt, hormooneilla täytetyt, steroidiset eläimet eivät elä kauhean kivaa elämää siellä missä ovatkaan orjina.
Ja nyrpeät naamat voi pyyhkiä tällä hetkellä pois sillä tän pitäis vaan antaa teille taustaa, eikä pelotella pois lihasta tai mistä ikinä tykkäättekään. Sillä kaikilla meillä on varmasti jonkinlainen käsitys mitä siellä tapatuu.
Mutta se mitä OIKEASTI tapahtuu voi ja on varmasti jotain muuta mitä meidän voisi olla vaikea käsittää.
Helpottaahan se kun ei ajattele sitä.
Ja siinä se ongelman ydin onkin.
Se on varmasti ihmiselle luontaista joskus sulkea pois näitä pahoja ajatuksia, sillä se näyttää sen miksei
eläimillä ole tälläkään hetkellä sen parempia oikeuksia.
Jep, jep eläimilläkin saa olla oikeuksia jotenka hiljaa nyt sielä.
Harmi vaan että nekin on annettu juuri näille ahdasmielisille kovaäänisille suoraansanottuna idiooteille, jotka eivät auta asiaa vaan paskovat tuulettimeen ja katsovat kuinka pitkälle se riittää.
okei ehkä vähän liioiteltua
Hei odottakaa. . . Siellä se sana taas leijailee "eettisyys"
Mikseivät me ihmiset sitten oikeastaan suuntaa katsettamme eettisempiin vaihtoehtoihin?
Laitetaan pientiloilta enemmän hirveä myyntiin sehän on ihan hyvää ja miksei vaikka sitä poroakin?
Suomen metsät ovat täynnä ravitsevaa lihaa meille, mäyrät ja ahmat ja muut pikku vittumaiset jyrsijät.
Ja hei, miksei jopa citykaniakaan voisi syödä?
Stadin Kaisaniemsessähän näitä mussuttajia riittää vähän liikaakin !
Ai, ai niin anteeksi, vai onko se liian tuttu eläin?
Senkö takia me ei voida syödä, koska se on myös joillekkin lemmikkieläin?
Ruokakulttuurin pitäisi oppia se, että mikä on jossakin sallittua on jossakin kiellettyä.
Miksi me syödään silti lehmää, vaikka Intiassa se on pyhä eläin johon hädin tuskin edes saa koskea?
Hämmentyisitte vaan kuinka monessa maassa on sallittua syödä koiraa.
Enkä edes päässyt siihen pisteeseen, kuinka paljon lihatuotanto oikeastaan saastutaakin.
Mutta se on jokin asia mistä voidaan puhua joskus toiste.

Bottom line
--------------
Lihamuonamo on hyvinkin vallassa monessa eri paikassa. Ei vaan omassa tuotannossaan vaan myös kuluttajien lompakoissa.
Usko tai älä me äänestämme, joka päivä meidän omilla valinnoillamme ruokakaupoissa.
Eikä asiaa auta se että lihavat kissat määräävät jopa mediaa ja sitä mitä paskaa meille syötetään.
"Tässä lihassa ei ole glugoniponisulfaattia, tunnistat sen tästä merkistä."
Useimmat meistä eivät edes tiedä mitä se on. Onko se edes haitallista? Onko se oikeasti poistettu?
Ja mitä tärkeämmin useimmat meistä ei välitä.

Vaikka kuinka olen syyttävälle ja tuomitsevalla mielipide sormellani osoitellut tiettyjä tahoja.
Niin muistutan yhä että olen myös lihansyöjä ja ostan samaa paskaa mistä olen puhunut.
Perhanaku antaisi elämä vaan meille aikaa tehä näitä päätöksiä ruokakaupoissa, mutta yleensä raskaan työpäivän tai koulupäivän jälkeen ei oikein vain jaksa fundeerata mitä se paketti sisältää, kuhan vain pääsisi pian syömään.
Eli en syytä teitä ollenkaan. Halusin vaan tuoda asiaa esille ja näin teinkin.
Ja raaputin vain pintaa tästä asiasta. Jos jokainen pikkuriikkinen asia tuotaisi esille, niin olisi siinä jo hieman liikaa sulatettavaa yhdelle kerralle. Ja useimmat jopa teistä sumutettuina vain klikkaavat pois tästä kun näkevät aiheen, mutta jos pääsit tähän asti niin taputa itseäsi selkään ja pidä itseäsi nyt hieman karttuneempana ihmisyksilönä. Onnittelut.
Ja mitä mulla on sanottavaa mun puolustukseksi siitä että syön lihaa?
Piru vieköön se on vaa niin hyvää.


keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Lokakuu ja kauhu alkaa taas


Edessänne näkyy ensimmäiset DVD:eet jota tilasin netistä (ensimmäiset 8 siis). Mahtavien elokuvien lisäksi niillä on minulle tunne-arvoa juuri siksi, että ne olivat ne ensimmäiset kuulostipa häröltä
Mutta sattumoisin ne sattuvat olemaan Universal Studiosin Classic Monster Collection.
Kauhuelokuvia -30, -40 ja -50 luvulta. Kauhun kulta-ajalta niinsanotusti.
Okei teknisesti -30 lukua pidettiin kauhuelokuvien kulta-aikana ja sen päättymistä on taas kiistelty joko loppuneen vuoteen 1936 elokuvalla Dracula's Daughter ja jotkut taas sanovat sen loppuneen vuonna 1948 elokuvan Abbot and Costello Meet Frankenstein. Abbot ja Costello olivat siis aikansa suosittu koomikkopari elokuvissa.
Whatever the case, väittelyt ei yleensä johda mihinkään eikä väitteillä ole kauheasti pohjaa.
Kuitenkin tämä laatikko sisältää Universal Studioiden hirviöt kaikki kasassa. Monsteriperhe. . .
Vai pitääkö sittenkään?
James Rolfe Cinemassacre.comista teki videon missä hän puhui Universal Studiosin hirviöistä.
"Universal Monsters Family" niinsanotusti. (Linkki tässä)
Siinä hän kävi aiheen kimppuun miettin, kuinka monta monsteria oikeastaan kuuluu tähän perheeseen?
Klassikot kuten Dracula, Frankensteinin hirviö, Muumio ja Wolfman tietenkin ovat ne mitä luullaan.
Mutta sitten on taas hirveä liuta niitä mitkä ovat myös kuuluisia ja jos kriteerejä venytetään niin perheestä
kasvaakin vähän suurempi kun vain 4 hirviötä.
Kuitenkin siitä ei puhuta tänään sillä James on tehnyt siitä jo videon ja se on ihan kiinnostava. Katso jos kiinnostaa, haluan puhua ihan yksittäisesti näistä leffoista mitä tässä boksissa on ja miltä musta tuntu katsoa niitä nuoressa iässä. Okei olin joskus ala-asteella 5-6 luokalla kun sain tämän tilauksesta.
Se oli sitä aikaa kun olin juuri päässyt innostumaan elokuvista ja varsinkin kauhusta. Itseasiassa jopa Jamesin takia (hän teki videoita myös silloin) tilasin tämän boksin. Hänen puhumisensa klassikkokauhusta sai minut innostumaan ja muistelemaan kuinka joskus hämärästi saatoin katsella Yle-Teemalta näitä elokuvia.
Ja itseasiassa katsoin Frankensteinin jo hyvin ennen sitä aikaa ystävälläni Mikolla, joka oli ostanut Frankenstein kokoelman ja muistan olleeni silloin ja yhä kateellinen siitä.

The Mummy (1932)



Vaikka monetkin saattaisivat luulla niin tämä elokuva on oikeastaan tämän kokoelman musta lammas. . .
Melkein. Sillä on jotain yhteistä Oopperan Kummituksen kanssa sillä tämä ei ole semmoinen hirviö leffa mitä ihmisiltä tulee mieleen Muumiosta. Ensinnäkin Karloff ei esitä tässä siteissä olevaa muumiota, joka ihan vaan huvin vuoksi tai sen takia että hänen hautaansa kajottiin niin käy lahtaamassa porukkaa.
(Tappaa hän pari ihmistä)
Jos sellaista elokuvaa etsit niin valitse tästä mieluisin.

The Mummy's Hand (1940)
The Mummy's Tomb (1942)
The Mummy's Ghost (1944)The Mummy's Curse (1944)Plus Hammer Film yhtiön tekemät.

Tämä tarina kertoo muinaisen Egyptin papista Imhotepista (Boris Karloff), jonka kaksi arkeologia löytävät ja toinen arkeologeista tietenkin sattuu lukemaan muinaisen loitsun jolla Imhotep herää henkiin ja rupeaa etsimään uudestisyntynyttä rakastajansa sielua.
Jotenka se on rakkaustarina. Jokseenkin erikoisempi, mutta silti.
Minusta on jopa hieman huijausta katsojille että tätä elokuvaa "tavallaan" mainostetaan että Boris Karloff on tämä USKOMATON MUUMIO ja jokaisessa julisteessa Karloff näkyy olevan kääriytynennä siteihin.
Vaikkakin Karloff onkin siteissä elokuvan alussa niin suurimman osan ajasta hän on ilman niitä.

Skidinä en niinkää ollu minkäänlaisen goremätön ystävä, kuten en ole nytkään.
However siitä lisää myöhemmin.   
Tykkäsin aina tunnelmasta ja erilaisista fiiliksistä (jos näin saa sanoa) mitä nämä elokuvat tarjosi.
Etenkin sellaisesta goottimaisesta lavasteista. Sempä takia Dracula oli lempielokuvani näistä silloin ja niin on vieläkin. . Harmittaa vain etten omista espanjalaista versiota siitä. . .
Muumio kuitenkaan kärsi ollenkaan siitä että se on elokuva rakkaudesta, mielestäni se toimii hyvin sellaisena.
Okei skidinä tykkäsin eniten kohtauksesta alussa jossa Muumio herää henkiin.
Musiikki lakkaa ja pitkät otokset jossa kuvataan Karloffia kun hän pikkuhiljaa ensin avaa silmänsä. .
Ja sitten lähteekin pienellä kävelyllä, varastettuaan loitsupaperin ensin ja saaden yhden ihmisen menettämään järkensä.
Ja on myös virkistävää nähdä Karloff puhuvassa roolissa jossa hän mielestäni loistaa parhaiten.  .
Tottakai hän oli mahtava Frankensteinissa, mutta Frankensteinin hirviön näytteleminen . . . .. . . .. . . .. . . . .
Hänessä on jotain karismaa. Ainakun hän on kohtauksessa kaikki tuntuvat keskittyvän häneen.
Vähän niinkuin Bela Lugosi Draculassa.

The Phantom of the Opera (1943)



Oopperan Kummitus. Ei kuitenkaan se kuuluisampi mykkäelokuva versio, joka julkaistiin vuonna 1925
jonka pääosassa oli legendaarinen Lon Chaney.
Rehellisesti olisin ottanut sen version mieluusti kuin tämän. Ei siis tämä versio ole huono tai mitään. .
Mutta verrattuna Lon Chaneynin roolisuoritukseen, mikä tahansa versio näistä ei vedä vertoja sille.
Ja sitä en tajua mikseivät ne laittaneet sitä tähän ! Sekin on Universalin tekemä. . Mutta suurin syy voisi olla se, että se on mykkäelokuva ja tämä tässä on väreissä ja siinä puhutaan. Olisihan se ollut hieman outo poikkeus tässä kokoelmassa.

Kaikesta huolimatta Oopperan Kummitushan on tunnettu sen kierosta kolmiodraamasta, näyttävistä kohtauksista ja tietenkin itse "Kummituksestaan".
Tarina kertoo Erickistä, joka sinänsä myöskään ei ole hirviö, vaan mies jolla sattuu olemaan epämuodostuneet kasvot syntymästä asti.
Tässä elokuvassa hänelle tulee epämuodostuneet kasvot kasvoihin heitetyn hapon takia.
Tästä loukkaantuneena ja hirvittyneenä musiikillisesti lahjakas Erique karkaa oopperatalon alle.
Kunnes hän kuulee enkelin lauluäänen ja hän päättä haluta tämän naisen itselleen.
Ja siitäpä vasta se soppa syntyykin.
Muistan tästä parhaiten eeppisen kuvauksen ja lavasteet tästä, mikä on tyypillistä ottaen huomioon tämän aiheen. Mutta mitenkään muuten elokuva ei kauheasti sytyttänyt minua niin.
Suosittelen kaikille muille, kuin myös itselleni että parhaimman kokemuksen tästä saa jos sen vain pystyy käymään katsomaan teatterissa tai oopperassa.

Frankenstein ja Bride of Frankenstein (1931 ja 1935)



Nyt koen suurta laiskuuden tunnetta. . . . En tiedä pitäisikö minun puhua tästä juonesta kauheasti enempää.
Sillä sattumoisin satuin tekemään viime vuonna lokakuun kunniaksi samanlaisia postauksia kuin nyt.
Jos kiinnostaa tietää Frankensteinin tarina niin  Lueppa Tästä.
Jotenka hypätään suoraan niihin kokemuksiin.
Ensinnäkin, Frankenstein oli yksi ensimmäisistä kauhuklassikoista mitä näin ja se niin räjäytti mieleni.
KABLAMO niinsanotusti
Ihastuin tämänkin elokuvan goottimaisiin ja karuihin lavasteisiin ja miljööhön. Muistan aina ja ikuisesti varmasti elokuvan alun missä Frankenstein ja Fritz (jep se on Fritz eikä Igor tai Ygor) varastavat hautuumaalta ruumiita ja sitten myös leikkaavat hirtetyn miehen alas.
Myöskin yksi upeimmista hetkistä filmihistoriassa kun Victor Frankenstein viimein onnistuu luomaan uutta elämää ja nähdessään käden liikkuvan hän melkein jo sekoaa innostuessaan huutaen
"IT'S ALIVE ! IT'S ALIVE !"
Tälläiset kohtaukset tehtiin kestämään ajan kolhut. Turhaan ei voi näitä kohtauksia sanoa ajattomiksi.
Tai näitä elokuvia.
Muistan myös miettien, kun siihen aikaan oli tosi naiivi, kuinka realistiselta tämä kokonaisuudessa näytti vaikka se oli tehty vuonna 1931. . . Totta sitä nykyään helposti huomaa ja tarkoitan todellakin helposti huomaa mikä on feikkiä lavastusta ja miten ne sen teki, mut silloinku olin skidi ni muistin vaa olleeni liimautuneena kuvaruutuun ja miettien vaa et "Kuinka siistiiiiiii heii"
Tämä kaikki tapahtui ennen kuin näin Frankensteinin morsiamen, joka ylitti kaiken mitä edellinen elokuva teki
kaikin tavoin. Enemmän jännitystä, enemmän syvempiä hahmoja, enemmän näyttävämpiä lavasteita, enemmän tarinaa, enemmän filosofisempaa pohtimista.
Mutta miten minusta nämä pitäisi nähdä, niin olisi peräjälkeen toisistaan.
Frankensteinin morsian jatkuu suoraan, IHAN suoraan siitä mihin Frankenstein päättyi ja molemmat filmit kestävät jonkun tunnin. Eli se on pari tuntia, normaalin nykyelokuvan kesto.
Parhaimman kokemuksen saa kun katsoo ne peräjälkeen.

The Invisible Man (1933)



Frankensteinissa olin ehkä nuori kun jäin katselemaan ja hämmästelemään niitä efektejä ja meikkejä ja lavasteita.. . . .  Mutta Näkymättömässä miehessä olen yhä hämmentynyt ja vaikuttunut sen efekteistä.
Tehty vuonna 1933, efektit ovat todella vaikuttavaa kamaa.



Muutenkin Claude Rains loistaa roolissa mielestäni, tässä tarinassa jossa Dr Jack Griffinistä on muokkautunut vallanhimoinen hullutiedemies. Aikansa parhaimpia hullu tiedemies roolisuoritus.
Tarina alkaa kun mysteerinen muukalainen siteissä ja suojalasesissa "laskeutuu"(=saapuu) majataloon Englannin kylässä Ipingissä. Mysteerinen mies herättää epäilyttäviä ajatuksia majatalossa kun hän myöhästyy maksamasta vuokraa ja miltein koskaan poistuen huoneestaan.
Epäilykset muuttuvat todeksi kun Griffin pahoinpitelee majatalon isännän. Vihaiset ihmiset ja poliisi kokoontuu hänen huoneeseensa missä hän paljastaa olevansa näkymätön.
NO WAY! En olis ikinä uskonut että elokuva nimeltä Näkymätön Mies sisältäisi näkymättömän miehen...
Wau, jaksaa aina yllättää
Shown varastaa tässä elokuvassa efektit, ei mitään väittelyä siitä ja toisinkuin nykyajan leffoissa
MICHAEL BAY. . . ..  Niin efektit toimivat tässä edesauttaen tarinaa.
Mutta katsoen elokuvaa kokonaisuutena niin se ei ollenkaa ole huono elokuva.
Se on oikeastaan aika pirun hyvä
Jatkaen samaa Universal Trendiä että jumalan leikkiminen ei koskaan johda mihinkään hyvään.
Kuten ei myöskään herra Griffinin tarinan päätös.
Kaikista näistä boksin leffoista tässä on eniten kuitenka komiikkaa läsnä . .. . Vaikkakin se on aika mustaa huumoria, mutta voin sanoa että pari kertaa kyllä hihitin tämän aikana.
Mahtava, mahtava näyttö efekteistä siihen aikaan ja jos ei tarinan takia niin niitten takia suosittelen
katsomaan tämän.


The Wolf Man (1941)



Olin ovela ja sujautin uusintaversion elokuvan taakse. . . Sillä niin siinä käy vaan että remake jää alkuperäisen varjoon tässä tilanteessa.
Ehkä joskus myöhemmin saatan puhua tästä aiheesta paremmin ja pääsen syvemmälle syihin.
Mutta tällä hetkellä saatte tyytyä siihen että The Wolf Man on parempi kuin Wolfman. . . .
Sekavaa eikö?
Kuitenkin enemmistön mielestä tämä elokuva on juuri SE ihmissusi elokuva jonka kaikki muistavat tai
tulee heti mielee kun sanoo ihmissusi elokuvat.
Twilight? Noh siinä on ihmissusia . . . . Mutta ei siltikään, ne ovat enemmänkin samaa kamaa kuin Harry Potterissa Sirius Musta, joka oli animaagi. Pystyi muuttumaan eläimeksi.
The Wolf Man? OH MÄN se vasta ihmissusi leffa onkin vaikka itse ihmissusi näyttää hieman harmittomalta koiranpennulta. . . Mutta se ei muuta sitä että tämä on klassikko ja oikeasti hyvä filmi.
Okei joku voi vielä siellä väittää että Ihmissusi Lontoossa on SE ihmissusi filmi, mut hei rehellisyyden mielessä
SHUT THE FUCK UP
. . . ..
The Wolf Man sai minut vainoharhaiseksi ja myös sai minut kiehtoutuneeksi täysikuusta.
En voi kertoa kuinka monta kertaa kattelin täysikuuta ja mietin et
"Kamoon, jos ny vaikka tällä kertaa voisin muuttua!"
Haluan puolustukseni sanoa, että luulin muuttuessani säilyttäväni ihmisyyteni ja tajuntani ja ajattelin että olisi vain coolia olla ihmissusi. . Ja myös sen että jostain syystä en pienenä tajunnut tämän elokuvan heijastamaa
tragedista kohtaloa minkä päähenkilö käy läpi. Olin liian lumoutunut ihmissusi- ja muuttumiskohtauksista.

Larry Talbot (Lon Chaney, Jr) palaa lapsuutensa kotikylään isänsä John Talbotin luokse.
Siellä hän kiinnostuu paikallisesta naisesta ja ystävystyy hänen kanssa, Gwen Conliffenin kanssa siis
(Evelyn Ankers)
Larry käy ostamassa Gwenin ja hänen isänsä pitämässä antiikkikaupassa ostamassa kävelykepin jossa on hopeapäinen keppi. Sudenmuotoinen vieläpä. Sinä samana iltana jonkinlaine peto tai mitä Larry luulee sudeksi hyökkää Gwenin kimppuun heidän ollessa kävelyllä metsässä. Larry tappaa otuksen kepillänsä, mutta ei ennen sitä ennenkuin otus on kerennyt puremaan häntä.
Myöhemmin Larry tapaa mustalaisleirillä mustalaisnaisen, joka kertoo hänelle että hän on tappanut itseasiassa poikansa ja nyt hänen poikansa kirous on siirtynyt Larrylle.
Hassu fakta, mustalaisnaisen Malevan poikaa näytteli Bela Lugosi, joka oli pääosassa Draculassa.

Kuten sanoin elokuva on kuin suoraan tragedian käsikirjoittajan kirjasta. Mutta se on hyvä asia, en hauku elokuvaa, pikemminkin ylistän sitä minun lempi ihmissusielokuvana.
Muuttumiskohtaukset ovat ehkä hieman päivettyneitä, mutta silti mahtavia.
Lon Chaney Juniorin piti olla paikoillaan parhaimmillaan monta monta tuntia kun eri kerrokset meikkiä ja karvaa laitettiin hänen päällensä hänen muuttuessa ihmissudeksi. Ja tottakai tragedia tarina on elokuvan paras ominaisuus.
Jos saatte valita, niin valitkaa tämä mielummin kuin se uusintaversio vaikka siinäkin on ihan jännät efektit. .

The Creature From The Black Lagoon (1954)


Skidinä tää oli mun lempimonsteri näistä. Tiedän et sanoin et pidin Draculasta ELOKUVANA enemmän, mutta tää monsteri oli mun mielestä coolein. . Ja vaikka "pelkäänkin" merta niin siinä on silti outo kiehtomus sitä kohtaan. Eikä tämä ole myöskään ainoa elokuva, joka sai mut välttelemään vesiä. Siitä myöhemmin.
Ja joo kaikki natsit sielä huutaa ettei tämä on Laguunin hirviö eikä meren hirviö. . .
Vesilätäkkö ku vesilätäkkö
Tämä elokuva antoi elämää ei niin kuuluisalle "Oliolle"= Creature tai "Kidusmies" = Gill-man.
Hassua että tämä tehtiin juuri 1950 luvulla milloin ihmiset oikeastaan olivat muuttuneet verrattuna kauhuelokuviin. Samat tietyt asiat eivät enää pelästyttäneet possea ja toisen maailmansodankin päätyttyä pommiin niin ihmiset olivat enemmän peloissaan oikean elämän kauhuja.
Tai pikemminkin he pelkäsivät pommia, minä opin rakastamaan sitä. .. . . .. .
-50 luku oli "atomiaikaa" ja sen huomasi senaikaisista sarjakuvista ja varsinkin kauhuelokuvista.
-50 luku oli täynnä jättimäisiä petoja. Jättiläishämähäkki (Tarantula 1955) ! Jättiläismuurahaiset (Them! 1954)
Monsterit syntyivät radioaktiivisesta säteilystä, tiedemiesten tekemästä virheestä ja/tai tullut ulkoavaruudesta.
Mutta sitten on vielä tämä, jossa ei ollut yli 10 metrisiä otuksia riehumassa.
Vain fossiilinen ihmiskalakidusotusmutaatiomies.
Tarinaa simppelimpää ei voisi ollakkaa.
Joukko tutkijoita lähtee Mustalle Laguunille josta kukaan ei ole ennen palannut ja huomaavat etteivät he ole yksin. Joo suoraan nykyajan monsterikäsikirjasta.
Kuitenkin elokuvan elokuvaus on älyttömän hienoa. Varsinkin vedenalaiset kohtaukset, jossa näyttelijä Ricou Browning joutui pidättämään hengitystään jopa 4 minuuttia samalla kun hän uiskenteli puvussaan.

http://inthewoods.typepad.com/in_the_woods/images/2008/02/29/cblcollage003.gif





















Sanonpahan vaan, skidinä toi puku näytti älyttömän siistiltä kun sen kattoi ekaa kertaa. . . Mutta samalla se pelotti mua. Vaikkakin Gill-man oli siisti niin en silti haluisi kohdata tätä tyyppiä veden alla.

Tämä elokuva saavutti itselleen kuitenkin 2 jatko-osaa. Revenge of the Creature (1955) ja Creature Walks Among Us (1956)
Nippelitieto : Revenge of the Creature on elokuva jossa Clint Eastwood esiintyi ensimmäistä kertaa elämässän, vaikkakin hän jäi lopputeksteissä mainitsematta..... Silti !


Dracula (1931)



Olen jo kerran tehnyt tästä herrasmiehestä nimeltä Bela Lugosi jo postauksen viime vuonna.
Linkki
Luin sen äsköttäin ja tajusin etten siinä koskaan puhunut oikeastaan kunnolla tästä elokuvasta.
Se oli lempielokuvani näistä ja se on yhä. Rakastan sen goottimaisia lavasteita ja tunnelmaa.
Mahtavaa soundtrackia, varsinkin alussa soivaa Joutsenlampi musiikkia. Karmivaa ilmapiiriä ja tietenkin
karismaattisen Bela Lugosin näyttelemää Draculaa. Ja tämän elokuvan onnekseen Dracula ei varasta tai joudu kantamaan koko filmiä yksinään, sivurooleissa loistavat Dwight Frye joka esittää Draculan hypnotisoimaa ja hulluksi tullutta apuria Renfieldiä. Ja tietenkin Edward Van Sloan Van Helsinginä.
Kaikin tahoin hieno elokuva, ehkä joskus vähä päivettynyt ja tylsä joillekkin. Puhumiskohtaukset tuntuvat joskus kestävän hyvin pitkään, mutta mitä se on ja mitä sillä on tarjottavaa on silkkaa kultaa.

Tarina perustuu jotenkuten Bram Strokerin legendaarisen Dracula romaaniin.
Kiinteistövälittäjä Renfield on liikematkalla Transylvaniassa Kreivi Draculan luokse tekemään hänelle sopimusta jossa hän ostaisi kiinteistön Lontoosta. Asiat menevät miltein hyvin kunnes Dracula tekee Renfieldestä alaisensa ja muuttaa sitten Lontooseen aiheuttamaan kaaosta Lontooseen.
Sattumoisin hän tapaa hurmaavan Minan ja hänen sulhasensa John Harkerin.
Jokin tuntuu olevan hieman pielessä kun ihmisiä jostain syystä alkaa kuolemaan verenhukkaan ja jostain syystä Kreivi Dracula tuntuu olevan liiankin kiinnostunut Minasta.
Sotkuun heitetään mukaan Tohtori Van Helsing joka antaa epäilyksille nimen. Vampyyri.

Mikä eniten mua harmittaa tässä on se, että tästä elokuvasta julkaistiin samana vuonna espanjankielinen versio, joka itseasiassa kuvattiin samanaikaisesti tämän elokuvan kanssa. . Eri näyttelijät eri ohjaaja.
Mutta voiko sitä uskoa että se espanjankielinen versio on oikeasti parempi?
Siis vain siltä tahoilta että espanjankielisessä versiossa on enemmän tuotantoarvoa.
Jotkut kohtaukset ovat kuvattu uudestaan ja paremmin. Leffassa näytetään jopa enemmän väkivaltaa
(jos se nyt on plussaa.. .?) Ja siinä on jopa enemmän kohtauksia kuin mitä englanninkielisessä on.
Ja kaikista kauheinta tässä se on se että minä en omista sitä . . .
Jotenka kumpaa suosittelen teille?
Molempia, jos saatte mahdollisuuden yrittäkää katsoa molemmat.
Se on kyllä sen arvoista lupaan sen. . Varsinkin jos olet vanhojen filmien ystävä.
Mikään ei voita sen katsomista kynttilänvalossa ja viinilasi kädessä.
Mmm Barbaglio 1931 punaviini.

Hauskaa lokakuun alkua ja me näemme taas samoissa merkeissä.



















maanantai 1. lokakuuta 2012

Dear Lily, where have you been all my life?



Siitä on ollu jonkin sortin pitkä aika kun viimeksi oli ihan tämmöinen kahdenkeskeinen Talk meidän välillä.
Minun ja lukijoitteni.

Olette varmaan joskus kuulleet sellaisesta sanasta kuin  "Guilty Pleasure" Guilty Pleasure tai hyvin karkeasti suomennettuna .. Okei sitä ei voi suomentaa ellei halua kuulostaa typerältä.
Jotenka se on sitten vaan guilty pleasure.
Guilty pleasurehan tarkoittaa (siltä varalta ettei joku tiedäkkään) tarkoittaa jotakin asiaa: elokuvaa, musiikkia, roskaruokaa miltein mitä tahansa minkä pitämisen myöntäminen saattaa olla aiheuttaa paheksuntaa.
Jonkun elokuvan pitäminen esim. Star Wars esiosien (Episodit 1 2 ja 3) aiheuttaa paheksuntaa fanien keskuudessa, mutta ne voivat hyvinkin olla guilty pleasureita.
Tai vähän niinkuin jos joku minunkaltaiseni ihminen, joka pitää hevimusiikista ja metallista ja rockista sanoisi pitävänsä jostakin artistista esim Lily Allen. . . .

http://cdn01.cdn.pinkisthenewblog.com/wp/wp-content/uploads/2012/07/Lily+Allen.jpg

En nyt sano että pitäisin Lily Allenista. . Taino oikeastaan se on juuri mitä sanon.
Jopa itse Lehmällä on guilty pleasureita paljon ja Lily on yksi niistä.
En tiedä mikä siinä on mikä muhun iskee, onko se tää erikoinen asenne mikä on poikkeus popmusiikissa.
Vai se alternativehtava skamainen saundi mikä kivasti saa aivoni muodostumaan "Me Gusta" naamaksi.
Mmmm
Ja tottakai plussahan sekin on että Lily on nätti tyttö. On mielestä aina parempi kuunnella ja katsoa artistia jos hän on hyvännäköinen. . . . Samaa ei voi sanoa ihan kaikista. .

http://www.carltonjordan.com/files/images/2012/01/nicki-minaj-stupid-hoe-video.jpeg

Anywho :D

Perinteisesti pientä taustaa ennenkuin päästään itse musiikkiin ja monimutkaisiin syihin
Lily Rose Beatrice Cooper sattumoisin syntyi 2. toukokuuta Lontoon Hammersmithissä. Samassa paikkaa missä mun yks mun tuttu kävi baarin vessassa !. . . . . . Ei kyl oikeastaan mutta aika sattuma silti.
Lilyn lapsuus koostui muuttamisesta ja musiikin kuuntelemisesta. Kyllä hän kirjojakin kerkesi lukea.
Jo peruskoulun jälkeen Lily tiesi mitä hän halusi - tehdä musiikkia.
Ja samalla hän loi tyylin jota voisi parhaiten sanoa. . . . Kyynisen iloinen ämmä.
Ja siksi tykkäänkin hänestä. Palvon.

Otetaan esimerkiksi yksi minulle mieluisimmasta biiseistä jossa on omalaatuinen aihe.
Se on tämmöinen upbeat biitti jolla on kantrimainen saundi.



Jos joku ei tiennyt niin Not Fair kertoo Lilyn jostain poikaystävästä mikä oli ihana ja sai hänet tuntemaan varmaksi, oli suloinen ja luotettava. . . . Muttakun, mies ei vaan millään saanut Lilyä huutamaan sängyssä.
Harmi.
Siinä se biisi on. . . En ihmettelekkään ettei sitä soiteta enää radioissa, koska biitin takia sitä voisi luulla "tavalliseksi" popbiisiksi jossa on iloinen tunnelma. Tämä taas osoittaa sitä ettei useimmat ihmiset kuuntele lyriikoita ollenkaa tai tajua merkitystä. Kuhan biitti on hyvä ja sille voi tanssia ni se on ok.
Osoittaa taas kuuntelijoiden älykkyyttä.. .

En edes tiedä mistä aloittaa miksi pidän tästä biisistä. Eniten varmaan juuri siitä kuinka ei ajattelisi että tälläisestäkin aiheesta voisi tehdä biisin ja kuinka se toimii. Mä myös tykkään siitä kuinka kaikki muu tuntuu olevan melkee täydellistä tässä suhteessa, mutten sitten on vain se yksi juttu. .. .

Tässä vaiheessa haluan vähän suistua raiteilta ja rikkoa tämän hienon monologin mikä mulla on meneillään ja luoda vähän pohjaa mun hahmolle ja kertoa origin stoorin mikä kertoo miten sain tietää Lily Allenista.

Se oli kerran NRJ kun soi radiossa ja sitten sieltä alkoi soimaan yksi tietty biisi. .
Lily Allenin Who'd have known. . . Paitsi ettei se ei ollut se. Se olikin T-Painin 5 o'clock......
Kuunnelkaapa.



Ei ole pakko kuunnella loppuun, en syytä teitä sillä en pystyny itekkää siihe ekalla kerralla.
Ai vittu että vihaan tota biisiä, se alkaa tolla ihanalla pehmeällä kutsuvalle kuiskauksella ja just ku pääsee fiiliksiin ni sieltä kuuluu se . .. . SE !
Ja pilaa koko biisin. .  Myöskin sillä ettei nämä kaksi liity toisiinsa mitenkään.
Mistä T-Pain laulaa on : Hänen tyttönsä suuttui hänelle, koska hän oli bilettämässä ja on nyt odottamassa häntä sängyssä koska T-Pain on sarvekas mies. . . Horny.
Lily Allen laulaa : Söpöstä ystävyydestä, joka pikkuhiljaa kehittyy romanssiksi. Se on oikeastaan tosi sulonen biisi ja tykkään sen tarinasta.
. . . .
Jotenka saanen ihmetellä miten ihmeessä T-Pain sun klubi ja seksi liittyy TÄHÄN BIISIIN?!!?!?!?
Karkaan aiheesta taas. . Eniweis, kuuntelin tätä biisiä ja mietin harmailla aivosoluillani, että mun on pakko saada selville kuka tää nainen on joka laulaa tässä. Se sai niinsanotusti lumoihinsa.
Ja loppu niinsanotusti on historiaa ja siitä asti olen vähän niinkuin niinsanotusti tykännyt siitä ja pitänyt sitä salassa. . Paitsi silloinkun laitoin Facebookissa linkin yhdestä hänen biiseistään.

Lisää iloista kyynistä ämmää? Hyvä on !



(Arvelin että sensuroimaton versio toimii paljon paremmin,
vaikkakin se video on mielenkiintoinen sanotaan näin)


Ja tietenkin se yksi ja ainoa biisi jonka linkkasin jo kerran blogiini kun puhuin Elton Johnista.



Tykkään siitä kuinka hän voi olla biatch tai myös alentua yläasteelaisen tytön tasolle.
. . . . Taisin muutes tajuta. Lily Allen on oikeasti sosiopaattinen (kuuntele Smile) yläasteikäinen tyttö.
Jolla on loppujen lopuksi sana hallussa ja sarkasmi sivaltaa kuin dominatrixin ruoska.
Yep





Ihan vaa tiedotusta koskien tätä kuukautta.

Hui hai !
Nythän on lokakuu Halloweenin aika on kohta käsillämme, 31 päivä.
Halloween halloween onhan se jännä juttu ja ajattelin et tässä lokakuun kunniaksi tosiaan voisi tehdä jotain erikoista tän blogin suhteen. . . . . . . Hmmm.
Tykkään elokuvista ja kauhusta. HMMMM.

Eiköhän vastaus ole ilmiselvä.
Tässä teille siis
5 syytä miksi My Little Pony Friendship Is Magic RULETTAA
http://2.bp.blogspot.com/-AmwQAx4KvLc/TavV2dPOfdI/AAAAAAAADho/QCfwZp4BT1k/s1600/6715+-+derpy_hooves+muffin+pirate.jpg

Ei sentään. Ajattelin kuitenki omistaa lokakuun päiviä tästä blogista tietyille kauhuelokuville mitä satun omistamaan. Jotkut aika paskoja, jotkut aika pirun hyviä.
Puhutaan syvällisesti ja puhutaan pinnallisesti.
Mietiskelin ensin että omistaisinko lokakuun täysin kauhuelokuville ja kauhulle. . . Mutta ajattelin että ajatusvirtani olisi kärsinyt siitä. Jos saan tietyn idean niin en voi olla ohittamatta sitä.
Jotkut sanovat etten sitten vain julkaisisi sitä heti vaan vasta sitten lokakuun jälkeen.
No joooooooooo, mutta silti. En haluaisi silti sivuuttaa blogini sisältöä tietyille ajanjaksoille.
Normaali bloggaaminen jatkuu nyt tässä lokakuussa, mutta varatukaa kuulemaan kauhusta.

Jep ei siin muuta että Lehmä täällä ja te olette siellä !