maanantai 1. lokakuuta 2012

Dear Lily, where have you been all my life?



Siitä on ollu jonkin sortin pitkä aika kun viimeksi oli ihan tämmöinen kahdenkeskeinen Talk meidän välillä.
Minun ja lukijoitteni.

Olette varmaan joskus kuulleet sellaisesta sanasta kuin  "Guilty Pleasure" Guilty Pleasure tai hyvin karkeasti suomennettuna .. Okei sitä ei voi suomentaa ellei halua kuulostaa typerältä.
Jotenka se on sitten vaan guilty pleasure.
Guilty pleasurehan tarkoittaa (siltä varalta ettei joku tiedäkkään) tarkoittaa jotakin asiaa: elokuvaa, musiikkia, roskaruokaa miltein mitä tahansa minkä pitämisen myöntäminen saattaa olla aiheuttaa paheksuntaa.
Jonkun elokuvan pitäminen esim. Star Wars esiosien (Episodit 1 2 ja 3) aiheuttaa paheksuntaa fanien keskuudessa, mutta ne voivat hyvinkin olla guilty pleasureita.
Tai vähän niinkuin jos joku minunkaltaiseni ihminen, joka pitää hevimusiikista ja metallista ja rockista sanoisi pitävänsä jostakin artistista esim Lily Allen. . . .

http://cdn01.cdn.pinkisthenewblog.com/wp/wp-content/uploads/2012/07/Lily+Allen.jpg

En nyt sano että pitäisin Lily Allenista. . Taino oikeastaan se on juuri mitä sanon.
Jopa itse Lehmällä on guilty pleasureita paljon ja Lily on yksi niistä.
En tiedä mikä siinä on mikä muhun iskee, onko se tää erikoinen asenne mikä on poikkeus popmusiikissa.
Vai se alternativehtava skamainen saundi mikä kivasti saa aivoni muodostumaan "Me Gusta" naamaksi.
Mmmm
Ja tottakai plussahan sekin on että Lily on nätti tyttö. On mielestä aina parempi kuunnella ja katsoa artistia jos hän on hyvännäköinen. . . . Samaa ei voi sanoa ihan kaikista. .

http://www.carltonjordan.com/files/images/2012/01/nicki-minaj-stupid-hoe-video.jpeg

Anywho :D

Perinteisesti pientä taustaa ennenkuin päästään itse musiikkiin ja monimutkaisiin syihin
Lily Rose Beatrice Cooper sattumoisin syntyi 2. toukokuuta Lontoon Hammersmithissä. Samassa paikkaa missä mun yks mun tuttu kävi baarin vessassa !. . . . . . Ei kyl oikeastaan mutta aika sattuma silti.
Lilyn lapsuus koostui muuttamisesta ja musiikin kuuntelemisesta. Kyllä hän kirjojakin kerkesi lukea.
Jo peruskoulun jälkeen Lily tiesi mitä hän halusi - tehdä musiikkia.
Ja samalla hän loi tyylin jota voisi parhaiten sanoa. . . . Kyynisen iloinen ämmä.
Ja siksi tykkäänkin hänestä. Palvon.

Otetaan esimerkiksi yksi minulle mieluisimmasta biiseistä jossa on omalaatuinen aihe.
Se on tämmöinen upbeat biitti jolla on kantrimainen saundi.



Jos joku ei tiennyt niin Not Fair kertoo Lilyn jostain poikaystävästä mikä oli ihana ja sai hänet tuntemaan varmaksi, oli suloinen ja luotettava. . . . Muttakun, mies ei vaan millään saanut Lilyä huutamaan sängyssä.
Harmi.
Siinä se biisi on. . . En ihmettelekkään ettei sitä soiteta enää radioissa, koska biitin takia sitä voisi luulla "tavalliseksi" popbiisiksi jossa on iloinen tunnelma. Tämä taas osoittaa sitä ettei useimmat ihmiset kuuntele lyriikoita ollenkaa tai tajua merkitystä. Kuhan biitti on hyvä ja sille voi tanssia ni se on ok.
Osoittaa taas kuuntelijoiden älykkyyttä.. .

En edes tiedä mistä aloittaa miksi pidän tästä biisistä. Eniten varmaan juuri siitä kuinka ei ajattelisi että tälläisestäkin aiheesta voisi tehdä biisin ja kuinka se toimii. Mä myös tykkään siitä kuinka kaikki muu tuntuu olevan melkee täydellistä tässä suhteessa, mutten sitten on vain se yksi juttu. .. .

Tässä vaiheessa haluan vähän suistua raiteilta ja rikkoa tämän hienon monologin mikä mulla on meneillään ja luoda vähän pohjaa mun hahmolle ja kertoa origin stoorin mikä kertoo miten sain tietää Lily Allenista.

Se oli kerran NRJ kun soi radiossa ja sitten sieltä alkoi soimaan yksi tietty biisi. .
Lily Allenin Who'd have known. . . Paitsi ettei se ei ollut se. Se olikin T-Painin 5 o'clock......
Kuunnelkaapa.



Ei ole pakko kuunnella loppuun, en syytä teitä sillä en pystyny itekkää siihe ekalla kerralla.
Ai vittu että vihaan tota biisiä, se alkaa tolla ihanalla pehmeällä kutsuvalle kuiskauksella ja just ku pääsee fiiliksiin ni sieltä kuuluu se . .. . SE !
Ja pilaa koko biisin. .  Myöskin sillä ettei nämä kaksi liity toisiinsa mitenkään.
Mistä T-Pain laulaa on : Hänen tyttönsä suuttui hänelle, koska hän oli bilettämässä ja on nyt odottamassa häntä sängyssä koska T-Pain on sarvekas mies. . . Horny.
Lily Allen laulaa : Söpöstä ystävyydestä, joka pikkuhiljaa kehittyy romanssiksi. Se on oikeastaan tosi sulonen biisi ja tykkään sen tarinasta.
. . . .
Jotenka saanen ihmetellä miten ihmeessä T-Pain sun klubi ja seksi liittyy TÄHÄN BIISIIN?!!?!?!?
Karkaan aiheesta taas. . Eniweis, kuuntelin tätä biisiä ja mietin harmailla aivosoluillani, että mun on pakko saada selville kuka tää nainen on joka laulaa tässä. Se sai niinsanotusti lumoihinsa.
Ja loppu niinsanotusti on historiaa ja siitä asti olen vähän niinkuin niinsanotusti tykännyt siitä ja pitänyt sitä salassa. . Paitsi silloinkun laitoin Facebookissa linkin yhdestä hänen biiseistään.

Lisää iloista kyynistä ämmää? Hyvä on !



(Arvelin että sensuroimaton versio toimii paljon paremmin,
vaikkakin se video on mielenkiintoinen sanotaan näin)


Ja tietenkin se yksi ja ainoa biisi jonka linkkasin jo kerran blogiini kun puhuin Elton Johnista.



Tykkään siitä kuinka hän voi olla biatch tai myös alentua yläasteelaisen tytön tasolle.
. . . . Taisin muutes tajuta. Lily Allen on oikeasti sosiopaattinen (kuuntele Smile) yläasteikäinen tyttö.
Jolla on loppujen lopuksi sana hallussa ja sarkasmi sivaltaa kuin dominatrixin ruoska.
Yep





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti