keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Lokakuu ja kauhu alkaa taas


Edessänne näkyy ensimmäiset DVD:eet jota tilasin netistä (ensimmäiset 8 siis). Mahtavien elokuvien lisäksi niillä on minulle tunne-arvoa juuri siksi, että ne olivat ne ensimmäiset kuulostipa häröltä
Mutta sattumoisin ne sattuvat olemaan Universal Studiosin Classic Monster Collection.
Kauhuelokuvia -30, -40 ja -50 luvulta. Kauhun kulta-ajalta niinsanotusti.
Okei teknisesti -30 lukua pidettiin kauhuelokuvien kulta-aikana ja sen päättymistä on taas kiistelty joko loppuneen vuoteen 1936 elokuvalla Dracula's Daughter ja jotkut taas sanovat sen loppuneen vuonna 1948 elokuvan Abbot and Costello Meet Frankenstein. Abbot ja Costello olivat siis aikansa suosittu koomikkopari elokuvissa.
Whatever the case, väittelyt ei yleensä johda mihinkään eikä väitteillä ole kauheasti pohjaa.
Kuitenkin tämä laatikko sisältää Universal Studioiden hirviöt kaikki kasassa. Monsteriperhe. . .
Vai pitääkö sittenkään?
James Rolfe Cinemassacre.comista teki videon missä hän puhui Universal Studiosin hirviöistä.
"Universal Monsters Family" niinsanotusti. (Linkki tässä)
Siinä hän kävi aiheen kimppuun miettin, kuinka monta monsteria oikeastaan kuuluu tähän perheeseen?
Klassikot kuten Dracula, Frankensteinin hirviö, Muumio ja Wolfman tietenkin ovat ne mitä luullaan.
Mutta sitten on taas hirveä liuta niitä mitkä ovat myös kuuluisia ja jos kriteerejä venytetään niin perheestä
kasvaakin vähän suurempi kun vain 4 hirviötä.
Kuitenkin siitä ei puhuta tänään sillä James on tehnyt siitä jo videon ja se on ihan kiinnostava. Katso jos kiinnostaa, haluan puhua ihan yksittäisesti näistä leffoista mitä tässä boksissa on ja miltä musta tuntu katsoa niitä nuoressa iässä. Okei olin joskus ala-asteella 5-6 luokalla kun sain tämän tilauksesta.
Se oli sitä aikaa kun olin juuri päässyt innostumaan elokuvista ja varsinkin kauhusta. Itseasiassa jopa Jamesin takia (hän teki videoita myös silloin) tilasin tämän boksin. Hänen puhumisensa klassikkokauhusta sai minut innostumaan ja muistelemaan kuinka joskus hämärästi saatoin katsella Yle-Teemalta näitä elokuvia.
Ja itseasiassa katsoin Frankensteinin jo hyvin ennen sitä aikaa ystävälläni Mikolla, joka oli ostanut Frankenstein kokoelman ja muistan olleeni silloin ja yhä kateellinen siitä.

The Mummy (1932)



Vaikka monetkin saattaisivat luulla niin tämä elokuva on oikeastaan tämän kokoelman musta lammas. . .
Melkein. Sillä on jotain yhteistä Oopperan Kummituksen kanssa sillä tämä ei ole semmoinen hirviö leffa mitä ihmisiltä tulee mieleen Muumiosta. Ensinnäkin Karloff ei esitä tässä siteissä olevaa muumiota, joka ihan vaan huvin vuoksi tai sen takia että hänen hautaansa kajottiin niin käy lahtaamassa porukkaa.
(Tappaa hän pari ihmistä)
Jos sellaista elokuvaa etsit niin valitse tästä mieluisin.

The Mummy's Hand (1940)
The Mummy's Tomb (1942)
The Mummy's Ghost (1944)The Mummy's Curse (1944)Plus Hammer Film yhtiön tekemät.

Tämä tarina kertoo muinaisen Egyptin papista Imhotepista (Boris Karloff), jonka kaksi arkeologia löytävät ja toinen arkeologeista tietenkin sattuu lukemaan muinaisen loitsun jolla Imhotep herää henkiin ja rupeaa etsimään uudestisyntynyttä rakastajansa sielua.
Jotenka se on rakkaustarina. Jokseenkin erikoisempi, mutta silti.
Minusta on jopa hieman huijausta katsojille että tätä elokuvaa "tavallaan" mainostetaan että Boris Karloff on tämä USKOMATON MUUMIO ja jokaisessa julisteessa Karloff näkyy olevan kääriytynennä siteihin.
Vaikkakin Karloff onkin siteissä elokuvan alussa niin suurimman osan ajasta hän on ilman niitä.

Skidinä en niinkää ollu minkäänlaisen goremätön ystävä, kuten en ole nytkään.
However siitä lisää myöhemmin.   
Tykkäsin aina tunnelmasta ja erilaisista fiiliksistä (jos näin saa sanoa) mitä nämä elokuvat tarjosi.
Etenkin sellaisesta goottimaisesta lavasteista. Sempä takia Dracula oli lempielokuvani näistä silloin ja niin on vieläkin. . Harmittaa vain etten omista espanjalaista versiota siitä. . .
Muumio kuitenkaan kärsi ollenkaan siitä että se on elokuva rakkaudesta, mielestäni se toimii hyvin sellaisena.
Okei skidinä tykkäsin eniten kohtauksesta alussa jossa Muumio herää henkiin.
Musiikki lakkaa ja pitkät otokset jossa kuvataan Karloffia kun hän pikkuhiljaa ensin avaa silmänsä. .
Ja sitten lähteekin pienellä kävelyllä, varastettuaan loitsupaperin ensin ja saaden yhden ihmisen menettämään järkensä.
Ja on myös virkistävää nähdä Karloff puhuvassa roolissa jossa hän mielestäni loistaa parhaiten.  .
Tottakai hän oli mahtava Frankensteinissa, mutta Frankensteinin hirviön näytteleminen . . . .. . . .. . . .. . . . .
Hänessä on jotain karismaa. Ainakun hän on kohtauksessa kaikki tuntuvat keskittyvän häneen.
Vähän niinkuin Bela Lugosi Draculassa.

The Phantom of the Opera (1943)



Oopperan Kummitus. Ei kuitenkaan se kuuluisampi mykkäelokuva versio, joka julkaistiin vuonna 1925
jonka pääosassa oli legendaarinen Lon Chaney.
Rehellisesti olisin ottanut sen version mieluusti kuin tämän. Ei siis tämä versio ole huono tai mitään. .
Mutta verrattuna Lon Chaneynin roolisuoritukseen, mikä tahansa versio näistä ei vedä vertoja sille.
Ja sitä en tajua mikseivät ne laittaneet sitä tähän ! Sekin on Universalin tekemä. . Mutta suurin syy voisi olla se, että se on mykkäelokuva ja tämä tässä on väreissä ja siinä puhutaan. Olisihan se ollut hieman outo poikkeus tässä kokoelmassa.

Kaikesta huolimatta Oopperan Kummitushan on tunnettu sen kierosta kolmiodraamasta, näyttävistä kohtauksista ja tietenkin itse "Kummituksestaan".
Tarina kertoo Erickistä, joka sinänsä myöskään ei ole hirviö, vaan mies jolla sattuu olemaan epämuodostuneet kasvot syntymästä asti.
Tässä elokuvassa hänelle tulee epämuodostuneet kasvot kasvoihin heitetyn hapon takia.
Tästä loukkaantuneena ja hirvittyneenä musiikillisesti lahjakas Erique karkaa oopperatalon alle.
Kunnes hän kuulee enkelin lauluäänen ja hän päättä haluta tämän naisen itselleen.
Ja siitäpä vasta se soppa syntyykin.
Muistan tästä parhaiten eeppisen kuvauksen ja lavasteet tästä, mikä on tyypillistä ottaen huomioon tämän aiheen. Mutta mitenkään muuten elokuva ei kauheasti sytyttänyt minua niin.
Suosittelen kaikille muille, kuin myös itselleni että parhaimman kokemuksen tästä saa jos sen vain pystyy käymään katsomaan teatterissa tai oopperassa.

Frankenstein ja Bride of Frankenstein (1931 ja 1935)



Nyt koen suurta laiskuuden tunnetta. . . . En tiedä pitäisikö minun puhua tästä juonesta kauheasti enempää.
Sillä sattumoisin satuin tekemään viime vuonna lokakuun kunniaksi samanlaisia postauksia kuin nyt.
Jos kiinnostaa tietää Frankensteinin tarina niin  Lueppa Tästä.
Jotenka hypätään suoraan niihin kokemuksiin.
Ensinnäkin, Frankenstein oli yksi ensimmäisistä kauhuklassikoista mitä näin ja se niin räjäytti mieleni.
KABLAMO niinsanotusti
Ihastuin tämänkin elokuvan goottimaisiin ja karuihin lavasteisiin ja miljööhön. Muistan aina ja ikuisesti varmasti elokuvan alun missä Frankenstein ja Fritz (jep se on Fritz eikä Igor tai Ygor) varastavat hautuumaalta ruumiita ja sitten myös leikkaavat hirtetyn miehen alas.
Myöskin yksi upeimmista hetkistä filmihistoriassa kun Victor Frankenstein viimein onnistuu luomaan uutta elämää ja nähdessään käden liikkuvan hän melkein jo sekoaa innostuessaan huutaen
"IT'S ALIVE ! IT'S ALIVE !"
Tälläiset kohtaukset tehtiin kestämään ajan kolhut. Turhaan ei voi näitä kohtauksia sanoa ajattomiksi.
Tai näitä elokuvia.
Muistan myös miettien, kun siihen aikaan oli tosi naiivi, kuinka realistiselta tämä kokonaisuudessa näytti vaikka se oli tehty vuonna 1931. . . Totta sitä nykyään helposti huomaa ja tarkoitan todellakin helposti huomaa mikä on feikkiä lavastusta ja miten ne sen teki, mut silloinku olin skidi ni muistin vaa olleeni liimautuneena kuvaruutuun ja miettien vaa et "Kuinka siistiiiiiii heii"
Tämä kaikki tapahtui ennen kuin näin Frankensteinin morsiamen, joka ylitti kaiken mitä edellinen elokuva teki
kaikin tavoin. Enemmän jännitystä, enemmän syvempiä hahmoja, enemmän näyttävämpiä lavasteita, enemmän tarinaa, enemmän filosofisempaa pohtimista.
Mutta miten minusta nämä pitäisi nähdä, niin olisi peräjälkeen toisistaan.
Frankensteinin morsian jatkuu suoraan, IHAN suoraan siitä mihin Frankenstein päättyi ja molemmat filmit kestävät jonkun tunnin. Eli se on pari tuntia, normaalin nykyelokuvan kesto.
Parhaimman kokemuksen saa kun katsoo ne peräjälkeen.

The Invisible Man (1933)



Frankensteinissa olin ehkä nuori kun jäin katselemaan ja hämmästelemään niitä efektejä ja meikkejä ja lavasteita.. . . .  Mutta Näkymättömässä miehessä olen yhä hämmentynyt ja vaikuttunut sen efekteistä.
Tehty vuonna 1933, efektit ovat todella vaikuttavaa kamaa.



Muutenkin Claude Rains loistaa roolissa mielestäni, tässä tarinassa jossa Dr Jack Griffinistä on muokkautunut vallanhimoinen hullutiedemies. Aikansa parhaimpia hullu tiedemies roolisuoritus.
Tarina alkaa kun mysteerinen muukalainen siteissä ja suojalasesissa "laskeutuu"(=saapuu) majataloon Englannin kylässä Ipingissä. Mysteerinen mies herättää epäilyttäviä ajatuksia majatalossa kun hän myöhästyy maksamasta vuokraa ja miltein koskaan poistuen huoneestaan.
Epäilykset muuttuvat todeksi kun Griffin pahoinpitelee majatalon isännän. Vihaiset ihmiset ja poliisi kokoontuu hänen huoneeseensa missä hän paljastaa olevansa näkymätön.
NO WAY! En olis ikinä uskonut että elokuva nimeltä Näkymätön Mies sisältäisi näkymättömän miehen...
Wau, jaksaa aina yllättää
Shown varastaa tässä elokuvassa efektit, ei mitään väittelyä siitä ja toisinkuin nykyajan leffoissa
MICHAEL BAY. . . ..  Niin efektit toimivat tässä edesauttaen tarinaa.
Mutta katsoen elokuvaa kokonaisuutena niin se ei ollenkaa ole huono elokuva.
Se on oikeastaan aika pirun hyvä
Jatkaen samaa Universal Trendiä että jumalan leikkiminen ei koskaan johda mihinkään hyvään.
Kuten ei myöskään herra Griffinin tarinan päätös.
Kaikista näistä boksin leffoista tässä on eniten kuitenka komiikkaa läsnä . .. . Vaikkakin se on aika mustaa huumoria, mutta voin sanoa että pari kertaa kyllä hihitin tämän aikana.
Mahtava, mahtava näyttö efekteistä siihen aikaan ja jos ei tarinan takia niin niitten takia suosittelen
katsomaan tämän.


The Wolf Man (1941)



Olin ovela ja sujautin uusintaversion elokuvan taakse. . . Sillä niin siinä käy vaan että remake jää alkuperäisen varjoon tässä tilanteessa.
Ehkä joskus myöhemmin saatan puhua tästä aiheesta paremmin ja pääsen syvemmälle syihin.
Mutta tällä hetkellä saatte tyytyä siihen että The Wolf Man on parempi kuin Wolfman. . . .
Sekavaa eikö?
Kuitenkin enemmistön mielestä tämä elokuva on juuri SE ihmissusi elokuva jonka kaikki muistavat tai
tulee heti mielee kun sanoo ihmissusi elokuvat.
Twilight? Noh siinä on ihmissusia . . . . Mutta ei siltikään, ne ovat enemmänkin samaa kamaa kuin Harry Potterissa Sirius Musta, joka oli animaagi. Pystyi muuttumaan eläimeksi.
The Wolf Man? OH MÄN se vasta ihmissusi leffa onkin vaikka itse ihmissusi näyttää hieman harmittomalta koiranpennulta. . . Mutta se ei muuta sitä että tämä on klassikko ja oikeasti hyvä filmi.
Okei joku voi vielä siellä väittää että Ihmissusi Lontoossa on SE ihmissusi filmi, mut hei rehellisyyden mielessä
SHUT THE FUCK UP
. . . ..
The Wolf Man sai minut vainoharhaiseksi ja myös sai minut kiehtoutuneeksi täysikuusta.
En voi kertoa kuinka monta kertaa kattelin täysikuuta ja mietin et
"Kamoon, jos ny vaikka tällä kertaa voisin muuttua!"
Haluan puolustukseni sanoa, että luulin muuttuessani säilyttäväni ihmisyyteni ja tajuntani ja ajattelin että olisi vain coolia olla ihmissusi. . Ja myös sen että jostain syystä en pienenä tajunnut tämän elokuvan heijastamaa
tragedista kohtaloa minkä päähenkilö käy läpi. Olin liian lumoutunut ihmissusi- ja muuttumiskohtauksista.

Larry Talbot (Lon Chaney, Jr) palaa lapsuutensa kotikylään isänsä John Talbotin luokse.
Siellä hän kiinnostuu paikallisesta naisesta ja ystävystyy hänen kanssa, Gwen Conliffenin kanssa siis
(Evelyn Ankers)
Larry käy ostamassa Gwenin ja hänen isänsä pitämässä antiikkikaupassa ostamassa kävelykepin jossa on hopeapäinen keppi. Sudenmuotoinen vieläpä. Sinä samana iltana jonkinlaine peto tai mitä Larry luulee sudeksi hyökkää Gwenin kimppuun heidän ollessa kävelyllä metsässä. Larry tappaa otuksen kepillänsä, mutta ei ennen sitä ennenkuin otus on kerennyt puremaan häntä.
Myöhemmin Larry tapaa mustalaisleirillä mustalaisnaisen, joka kertoo hänelle että hän on tappanut itseasiassa poikansa ja nyt hänen poikansa kirous on siirtynyt Larrylle.
Hassu fakta, mustalaisnaisen Malevan poikaa näytteli Bela Lugosi, joka oli pääosassa Draculassa.

Kuten sanoin elokuva on kuin suoraan tragedian käsikirjoittajan kirjasta. Mutta se on hyvä asia, en hauku elokuvaa, pikemminkin ylistän sitä minun lempi ihmissusielokuvana.
Muuttumiskohtaukset ovat ehkä hieman päivettyneitä, mutta silti mahtavia.
Lon Chaney Juniorin piti olla paikoillaan parhaimmillaan monta monta tuntia kun eri kerrokset meikkiä ja karvaa laitettiin hänen päällensä hänen muuttuessa ihmissudeksi. Ja tottakai tragedia tarina on elokuvan paras ominaisuus.
Jos saatte valita, niin valitkaa tämä mielummin kuin se uusintaversio vaikka siinäkin on ihan jännät efektit. .

The Creature From The Black Lagoon (1954)


Skidinä tää oli mun lempimonsteri näistä. Tiedän et sanoin et pidin Draculasta ELOKUVANA enemmän, mutta tää monsteri oli mun mielestä coolein. . Ja vaikka "pelkäänkin" merta niin siinä on silti outo kiehtomus sitä kohtaan. Eikä tämä ole myöskään ainoa elokuva, joka sai mut välttelemään vesiä. Siitä myöhemmin.
Ja joo kaikki natsit sielä huutaa ettei tämä on Laguunin hirviö eikä meren hirviö. . .
Vesilätäkkö ku vesilätäkkö
Tämä elokuva antoi elämää ei niin kuuluisalle "Oliolle"= Creature tai "Kidusmies" = Gill-man.
Hassua että tämä tehtiin juuri 1950 luvulla milloin ihmiset oikeastaan olivat muuttuneet verrattuna kauhuelokuviin. Samat tietyt asiat eivät enää pelästyttäneet possea ja toisen maailmansodankin päätyttyä pommiin niin ihmiset olivat enemmän peloissaan oikean elämän kauhuja.
Tai pikemminkin he pelkäsivät pommia, minä opin rakastamaan sitä. .. . . .. .
-50 luku oli "atomiaikaa" ja sen huomasi senaikaisista sarjakuvista ja varsinkin kauhuelokuvista.
-50 luku oli täynnä jättimäisiä petoja. Jättiläishämähäkki (Tarantula 1955) ! Jättiläismuurahaiset (Them! 1954)
Monsterit syntyivät radioaktiivisesta säteilystä, tiedemiesten tekemästä virheestä ja/tai tullut ulkoavaruudesta.
Mutta sitten on vielä tämä, jossa ei ollut yli 10 metrisiä otuksia riehumassa.
Vain fossiilinen ihmiskalakidusotusmutaatiomies.
Tarinaa simppelimpää ei voisi ollakkaa.
Joukko tutkijoita lähtee Mustalle Laguunille josta kukaan ei ole ennen palannut ja huomaavat etteivät he ole yksin. Joo suoraan nykyajan monsterikäsikirjasta.
Kuitenkin elokuvan elokuvaus on älyttömän hienoa. Varsinkin vedenalaiset kohtaukset, jossa näyttelijä Ricou Browning joutui pidättämään hengitystään jopa 4 minuuttia samalla kun hän uiskenteli puvussaan.

http://inthewoods.typepad.com/in_the_woods/images/2008/02/29/cblcollage003.gif





















Sanonpahan vaan, skidinä toi puku näytti älyttömän siistiltä kun sen kattoi ekaa kertaa. . . Mutta samalla se pelotti mua. Vaikkakin Gill-man oli siisti niin en silti haluisi kohdata tätä tyyppiä veden alla.

Tämä elokuva saavutti itselleen kuitenkin 2 jatko-osaa. Revenge of the Creature (1955) ja Creature Walks Among Us (1956)
Nippelitieto : Revenge of the Creature on elokuva jossa Clint Eastwood esiintyi ensimmäistä kertaa elämässän, vaikkakin hän jäi lopputeksteissä mainitsematta..... Silti !


Dracula (1931)



Olen jo kerran tehnyt tästä herrasmiehestä nimeltä Bela Lugosi jo postauksen viime vuonna.
Linkki
Luin sen äsköttäin ja tajusin etten siinä koskaan puhunut oikeastaan kunnolla tästä elokuvasta.
Se oli lempielokuvani näistä ja se on yhä. Rakastan sen goottimaisia lavasteita ja tunnelmaa.
Mahtavaa soundtrackia, varsinkin alussa soivaa Joutsenlampi musiikkia. Karmivaa ilmapiiriä ja tietenkin
karismaattisen Bela Lugosin näyttelemää Draculaa. Ja tämän elokuvan onnekseen Dracula ei varasta tai joudu kantamaan koko filmiä yksinään, sivurooleissa loistavat Dwight Frye joka esittää Draculan hypnotisoimaa ja hulluksi tullutta apuria Renfieldiä. Ja tietenkin Edward Van Sloan Van Helsinginä.
Kaikin tahoin hieno elokuva, ehkä joskus vähä päivettynyt ja tylsä joillekkin. Puhumiskohtaukset tuntuvat joskus kestävän hyvin pitkään, mutta mitä se on ja mitä sillä on tarjottavaa on silkkaa kultaa.

Tarina perustuu jotenkuten Bram Strokerin legendaarisen Dracula romaaniin.
Kiinteistövälittäjä Renfield on liikematkalla Transylvaniassa Kreivi Draculan luokse tekemään hänelle sopimusta jossa hän ostaisi kiinteistön Lontoosta. Asiat menevät miltein hyvin kunnes Dracula tekee Renfieldestä alaisensa ja muuttaa sitten Lontooseen aiheuttamaan kaaosta Lontooseen.
Sattumoisin hän tapaa hurmaavan Minan ja hänen sulhasensa John Harkerin.
Jokin tuntuu olevan hieman pielessä kun ihmisiä jostain syystä alkaa kuolemaan verenhukkaan ja jostain syystä Kreivi Dracula tuntuu olevan liiankin kiinnostunut Minasta.
Sotkuun heitetään mukaan Tohtori Van Helsing joka antaa epäilyksille nimen. Vampyyri.

Mikä eniten mua harmittaa tässä on se, että tästä elokuvasta julkaistiin samana vuonna espanjankielinen versio, joka itseasiassa kuvattiin samanaikaisesti tämän elokuvan kanssa. . Eri näyttelijät eri ohjaaja.
Mutta voiko sitä uskoa että se espanjankielinen versio on oikeasti parempi?
Siis vain siltä tahoilta että espanjankielisessä versiossa on enemmän tuotantoarvoa.
Jotkut kohtaukset ovat kuvattu uudestaan ja paremmin. Leffassa näytetään jopa enemmän väkivaltaa
(jos se nyt on plussaa.. .?) Ja siinä on jopa enemmän kohtauksia kuin mitä englanninkielisessä on.
Ja kaikista kauheinta tässä se on se että minä en omista sitä . . .
Jotenka kumpaa suosittelen teille?
Molempia, jos saatte mahdollisuuden yrittäkää katsoa molemmat.
Se on kyllä sen arvoista lupaan sen. . Varsinkin jos olet vanhojen filmien ystävä.
Mikään ei voita sen katsomista kynttilänvalossa ja viinilasi kädessä.
Mmm Barbaglio 1931 punaviini.

Hauskaa lokakuun alkua ja me näemme taas samoissa merkeissä.



















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti