maanantai 15. lokakuuta 2012

October, still


Mun on yleensä tosi vaikeeta sanoa mikä mun lempielokuva on?
Se on yleensä se kysymys mitä mä odotan ku ihmiset kuulee et tykkään leffoista ja keräilen niitä.
Mä en tosiaan osaa kunnolla sanoa, tällä hetkellä lähimmäksi sitä titteliä on "Pelkoa ja Inhoa Las Vegasissa"
mutta puhutaan tällä kertaa kauhuleffoista lokakuun kunniaksi.
Mitkä ovat mun lempikauhuleffat?
NO siihen osaan jopa vastata hieman paremmin ja monipuolisemmin.


Aloitetaan sillä, että "Cabin in the Woods" hetikun hankin sen dvd:eelle ja katson pari kertaa läpi niin voisin todella sanoa kuuluukohan se tähän eliittiryhmään. Katsoin sen elokuvateatterissa joskus aikoja sitten ja rakastuin siihen, mutta minusta ei tunnu oikealta sanoa sitä "lempikauhuleffakseni".
Mutta suosittelen sitä kaikille kauhuleffojen ystäville ! Lupaan ja se on varmaa että tämän elokuvan katsominen on hupaisaa aikaa, varsinkin jos on yhtään perillä kauhuelokuvien kliseistä.
Anyways jos Cabin in the woods ei ole lempi niin päästään sitten siihen OIKEAAN listaan.

Haluan sanoa myös että nämä ei ole missään järkässä, tässä on vain liuta niitä kauhuelokuvia jota rakastan, syystä tai toisesta.
Jos sinun lempparisi eivät ole tässä listalla niin ne ovat joko syvältä tai sitten en ole nähnyt niitä.

Painajainen Elm Streetillä



Olen puhunut tästä sarjasta jo jonkin verran, eikä se ilmesty turhaan elokuvalistoilleni.
Ja useimmiten teen poikkeuksen sääntöihin ja laitan koko sarjan siihen, ihan vaan siitä syystä että se sattuu olemaan lempi kauhusarjani.
Tykkään kyllä Perjantai 13 ja Hellraiserista ja Halloweenistä mutta kukaan niistä ei vain voita Freddyä.
Freddy on vaan niin kasarimaisen cool.
Ekassa elokuvassa hän oli oikeasti uhkaava ja pelottava. Hieman hilpeä.
Seuraavissa hän menetti makua (suuremman yleisön mukaan) minulle hän oli aina good ol' Freddy.
Kunnes hänet pilattiin kiitos Hollywoodin siinä hirveässä remakessa. . . . . . . . What is this?!?!?!

http://creesa.com/images/freddies.jpg
pieru

Olen pahoillani Jackie Earle Hay, mutta Robert Englund on ainoa oikea unimurhaaja.
Tiedostan myös sen että nämä leffat eivät ole mestariteoksia. Varsinkaan nämä Painajainen Elm Streetillä, mutta ensimmäinen ja viimeinen ovat kyllä aika pirun lähellä sitä minulle.

Scream 2


Minä pidän Screamista. Scream tetralogiasta. Tetralogia kuulostaa niin oudolta, mutta niin se on jos on 4 elokuvaa.
Kävin pientä taistelua sisälläni pitäisikö minun valita joko tämä tai Alien.
Alien ja Aliens ovat yhtiä parhaimpia elokuvia mitä olen nähnyt. Aliens on yksi parhaimmista jatko-osista IKINÄ. Ainoa mitä huonoa voisin sanoa huonoa niistä olisi, että Alien saattaa joskus tuntua pitkältä elokuvalta, eikä asiaa auta joskus kohtaukset jotka tuntuvat laahaavan maata.
Mutta mitä me puhutaan Alienista ku Scream on kyseessä?
Valitsin Screamin ihan vain siitä syystä että . . . . Alien 3 ja Alien Resurrection ovat huonoja leffoja.
Varsinkin Resurrection on hirveä.
Ja sitten taas Screameista, Scream 1 on mahtava, Scream 2 vielä parempi, Scream 3. . . Mitä tapahtui?
Ja Scream 4 taas on ihan hyvä.
3/4 vs 2/4 voittaa.
Myös se että pidän Scream 2 todella, todella, todella paljon. Kaikki mitä jatko-osan täytyy olla ja parempi
Laitoin tähän Scream sarjan, mutta oikeasti tähän kuuluisi Scream 2.
Scream 2 on vaan mahtava ei myöskään siitä syystä, että se sisältää yhden mahtavimmista
"nurkan takaa tuleva" taposta. Vaan myös siitä, että samat pidettävät hahmot palaavat ykkösosasta vielä paremmalla asenteella ja mitä tämä on . .. Kehittyneillä hahmoilla ? ?
Mitä tarkoitan tällä on, että ykkösosassa olevien hahmojen kehitys on näkyvää ja hyvin tehty tässä.
Katsokaa Screamit, jos ei muuten niin 1, 2 ja 4. . . Kolmosen voi aina jättää väliin :-)

Jaws

Tappajahai. . . Elokuva, joka vaikutti muhun ehkä eniten lapsuudessani. Olen yksi niistä traumaattisista katsojista jotka eivät uskaltaneet mennä veteen katsottuaan tämän filmin.
Ja en nyt sano että ahdistukseni merta ja vettä kohtaan yhä johtuisi tästä elokuvasta....
Kuitenkin, kaikesta huolimatta se jätti myös minuun vaikutuksen sen miltein erinomaisuudellaan.
Kaikille jotka ovat nähneet elokuvan muistavat John Williamsin unohtumattoman ja kummittelevan tunnarin.
Daana-daana-dadada you know
ja kohtaukset jossa kamera toimii hain näkökulmana kun se etsii saalista.
Ohjaaja Steven Spielberg alunperin halusi näyttää haita enemmän, mutta animatroniikka haissa oli useamman ajasta rikki. Hänen onnekseen elokuva juuri toimi paljon paremmin näin, antaen yleisölle aikaa luoda mielikuvan minkälainen hirviö siellä merissä lymyäisi ja sitten siinä samalla kun Roy Scheiderin hahmo heittää
kalasyöttiä mereen ja sitten se pulpahtaa esille.
Voin vaan uskoa sen reaktion minkä se aiheutti teattereissa



Mikä siitä tekee paremman on Royn hahmon sarkastinen kommentti
Come on down here and chum some of this shit
Hahahahaha GAAAAAAAAASP HAI!!!

Parasta tässä elokuvassa on ylitse kaiken loput olisiko 45 minuuttia missä 3 hahmoa.
Brody, Hooper ja Quint lähtevät jahtaamaan haita avomerelle ja viettävät jonkin verran aikaa kolmistaan.
Kertoen tarinoita arvista joita he ovat saaneet, juopotellen ja tietenkin myös Quintin tarina toisen maailmansodan kokemuksestaan jossa he joutuivat olemaan veden varassa hyvinkin kauan.
So, eleven hundred men went in the water; 316 men come out

Texasin Moottorisahamurhat



Ja mä puhun nyt tässä alkuperäisversiosta, 1974 Tobe Hooper.
Ja toisinkuin Tappajahai, en nähnyt tätä elokuvaa kuin ömmm joku 4 vuotta sitten? Olin yläasteen kasilla muistakseeni kun sain tämän dvd käsiini ja en vain osaa selittää sitä mitenkään muuten, kuin että rakastuin.
Se kuulostaa oudolta, mutta nähtyäni tämän elokuvan se loi todella todella ahdistavan tunnelman minussa.
Ja tänäkin päivänä I still love this movie. Kaikkea siinä. Sen halpaa budjettia, karua ulkonäköä, näyttelijöitä.
Kokonaisuudessa miten tätä elokuvaa voisi kuvailla parhaiten on, että se on ruma.
Vähän kuin Pelkoa ja Inhoa.
Ihan alusta asti siitä otoksesta oudosta palaneesta mätänevästä ihmiskallosta, Leatherfacen outoon hulluun heiluntaan tiellä auringon laskiessa.
Se mikä kuitenki loi tämän ahdistuneisuuden ja myös sen mikä sai minut kiinnostuneeksi on filmin juju.
Se ei yritä markkinodia itseään yliluonnollisella rumballa köh köh Manaaja... Vaan elokuva kertoo ihan oikeasta mielipuolisesta
perheestä. Ja joo näitä on tullut uusia missä on normaaleja ihmisiä, mutta ovat hulluja ja kukkuu ja hahaha.
Mutta tämä on jotain ennennäkemätöntä.
Ymmärsin sen jo silloin kun katoin tämän ensimmäistä kertaa, että holy shit, näähän on tavallaan oikeita ihmisiä, joskin fiktiota koska elokuva, mutta yhtä hyvin he voisivat elää keskuudessa.
Tavallaan yksi heistä elikin, sarjamurhaaja Ed Gein oli inspiraationa tällä filmille, samoin Psycholle.
Jos olet nähnyt kumpaakaan näistä elokuvista niin tuskin tarvitsee selittää Ed Geinistä sen enempää.
Pienen budjetin ja elokuvaa kuvattaessa olevat ongelmat luovat tälle elokuvalle omanlaisen ja juuri tälläisen
autenttisen fiiliksen. . . Se kuvattiin 4 viikossa, joka päivä ryhmä saattoi kuvata 16 tuntia päivässä Texasin 43 asteen kuumuudessa. Näyttelijät Marilyn Burns ja Paul Partain eivät tulleet hyvin toimeen ja useimmat riitelyvät mitä he käyvät linssin edessä on oikeata.
Samoin kuuluisassa ruokapöytä kohtauksessa Leatherfacen näyttelijä Gunner Hansen lopulta kyllästyi siihen kun veitsi josta piti tulla tekoverta ei toiminut, vaan nappasi näyttelijätär Marilyn Burnsin sormen ja leikkasi sitä oikeasti terävällä veitsellä.
Se on, ja on yhä yksi parhaimmista kauhuelokuvista mitä olen ikinä nähnyt.


Lokakuun jatkoja !

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/thumb/b/ba/NosferatuShadow.jpg/220px-NosferatuShadow.jpg

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti