lauantai 13. heinäkuuta 2013

How do I ?

Tekijä vs teot
Tabujen tabletti?

Dr Seuss petti syöpää sairastavaa vaimoaan, joka myöhemmin ajautui itsemurhaan.
Seuss meni naimisiin rakastajattarensa kanssa vuotta myöhemmin

Kukapa nyt ei tuntisi kuuluisaa nerokasta lastenkirjailia Dr Seussia. Hänellä ei ole Suomessa yhtä suurta suosioita kuin mitä esim. Amerikassa on, mutta mitä luultavimmin tiedätte. Toivottovasti.
Kirjastoon heti heti siitä niitä lastenkirjoja lainaamaan.

Tämä on kinkkinen kysymys. Kuinka paljon tekijän henkilökohtaiset teot/uskomukset vaikuttavat hänen teoksiin vai onko niillä edes minkäänlaista suhdetta? Mihin asti sillä on väliä?
Jos ette pysyneet kärryillä (mikä ei ole ihmeteltävää sillä itsekkin putosin jo)
Niin otetaan esimerkiksi Dr Seuss.
Lorulurorunolastenkirjojen kummisetä. Minä henkilökohtaisesti rakastan Dr Seussin kirjoja.
Cat in the hat, Lorax, Green Eggs and Ham, Horton ja tietenkin minun lempparini Grinch

Dr Seuss on siis tehnyt fanien ja kriitikoiden mieleisiä mestariteoksia, mutta sitten tuli tämä fakta ilmi että hän petti sairastavaa vaimoaan. .  Vaikuttaako se miten minun pitäisi suhtautua hänen teoksiinsa? Pitäisikö sen?
Samankaltainen tilanne on kirjailijan Orson Scott Cardin kanssa. Hän kirjoitti yhden merkittävimmistä sota/sci-fi kirjoista nimeltä Ender (engl. Ender's Game). Kirjailijalla on vahva mielipide esim. homoavioliitoista. Hän kuuluu siis kirkon lahkoon LDS something something. . .
Ja jos vielä otetaan esimerkki niin amerikkalaisella pikaruokaketjulla Chick-fil-A on kristilliset arvot (kiitos ketjun johtajan). Homoavioliitot ei käy ja sapattia kunnioitetaan.
Jossain vaiheessa Chick-fil-A vielä rahoitti homovastaista kampanjaa
Onko silloin siis oikein syödä sitä niin hyvää suussasulavaa ihanaa kanaa? Mjam njam.. .
Jos Mcdonalds tekisi samaa, pitäisikö minun tuntea moraalikrapulaa (normikrapulan ohella) syödessäni niitä homovastaisia hampurilaisia? Senkin ohella että tuntuu jo pahalta syödä tietäen mistä se tulee?
Vittu, onpas liian paljon ajateltavaa yhdelle kertaa.
Haluan vain syödä yhden hampurilaisen, mutta pitää varmistaa onko se tullut pientilalta ja onko se varmasti luomua ja ei kai se vaan rahoita homovastaista kampanjaa ? ja ja . . . . .

Haluan kuulla teiltä jos teitä kiinnostaa vastata?
Onko se hyvä että ihmisellä välillä aivoissa naksahtaa "hällä väliä" nipsu ?
Silloin voi nauttia ajattelematta jotain.
Vai pitäisikö jokaisen tavallisen tallaajan ajatella näin?

Ja ei nyt ruokaan liittyen pelkästään, mitä mieltä olette kirjailijan henkilökohtaisesta elämästä? Pitäisikö sen liittyä teosten fanittamiseen? Ja jos keksitte omia esimerkkejä niin vielä parempi.
Tämä on enemmmän pohdinta tabujen tabletti tällä kertaa. 

1 kommentti:

  1. Sanottakoot heti alkuun, että vähän skippailin tekstiä, joten selitykseni saattaa olla aivan pelleä.

    Nyt on oikeasti hyvä aihe sulla käsillä. Veikkaan silti, että itsekriittisyys, moraalin tiukkuus, moraali ylipäätään ja välittäminen ovat tuon "osatonko tätä, kun tuen tuota"-ajattelun kannalta tärkeitä. Hyvinkin tiukalla moraalilla ei olisi niitä herkullisia kanoja ja hamppareita mahdollista syödä, mutta kaipaisitko edes sitä niin herkkua, kun tietäisit sen edustavan saatanaa? Mene ja tiedä, sillä minä en. Itse tunnen ihmiset, aika läheisenkin, joka ei esimerkiksi ajomatkoilla käy Jari-Pekassa mistään hinnasta, koska ei halua tukea "hihhulitoimintaa".

    Minulla itselläni tulee henkilökohtaisesti paha olo ja huono omatunto, jos syön mäkkärissä, ostan nestlen tuotteita tai muuta vastaavaa. Kun ajattelee näitä tekemisiään, alan voida pahoin. Henkinen oksetus. Se ei liity mitenkään välittämiseen muista tai oikeastaan tiukkaan moraaliin: "en saa tehdä näin, koska se on väärin", vaan pikemminkin tavoitteeseeni olla sellainen, kuin haluan (siitä joskus toiste, vaikka voinkin sanoa, että jokaisen käsitys "hyvästä/täydellisestä ihmisestä" on omanlaisensa ja haluan olla oma "täydellinen ihmiseni". uskon, että moni muukin tavoittelee "täydellisyyttä", omaa ihmisihannettaan.).

    Tällöin ostaessani näitä monikansallisten hirviökapitalismiyhtiöiden tuotteita alan voida pahoin, sillä olen pettänyt itseni. En ole saavuttanut sitä Maria, joka tahdon olla. En ole tehnyt pahaa (vaikka siis olenkin), vaan olen yksinkertaisesti ollut jotain muuta kuin tahdon.

    Entäs se jos ei jaksa kävellä kotiin ja vie toisen pyörän? Itse en kannata sellaista ja en muutenkaan perusta toisille harmin ja mielipahan aiheuttamisesta (ja tämän takia esimerkiksi nestlen ja mäkkärin mössöt jäävät myyntipisteilleen). Silti onko minulta oikein viedä pyörä jos en jaksa kävellä? Se on yhtä väärin, kuin ostaa älypuhelin, piltti tai euron juusto. Se on vain suorempaa harmin aiheutusta. Ja yhden ihmisen teko ei merkitse niin paljon kuin pyörän varastaminen, mutta merkitsee silti, sillä jos kaikki boikotoisivat nestleä, meno voisi muuttua.

    Onko tämä sitten sama kuin se, että jos joku kirjailija elää paskasti, mutta teokset hyviä, voiko niitä lukea? Neste toimii paskasti, mutta piltit on hyviä, voiko niitä ostaa? Ovatko nämä täysin verrannolliset vai onko kulttuurillisella puolella kulttuurin tuoma etulyönti asia näihin moraalikysymyksiin? Antaako kulttuuri anteeksi kirjailijan synnit, jotka eivät kuulu teokseen? Nyt olen ehkä liian väsynyt miettimään moista, mutta sanoisin kysymyksiin kyllä ja ei. Omalla kohdallani uskoisin kulttuurin pelastavan kirjialijaa riippuen rahan arvosta. Mikäli kirjailija kirjoittaa hankkiakseen rahaa, eikä ensisijaisesti kirjoittaakseen ja nauttiakseen, on kirja EHKÄ yhtä huono valinta moraalisesti kuin nestlen äidinmaidon korvike. Nyt menee liian diipiksi tähän väsymystilaan nähden joten on jätettävä toiseen kertaan.

    Saa silti pohtia tätä mitä kirjoitin Makkis!

    VastaaPoista