lauantai 14. joulukuuta 2013

Stop. Joulukuun 12.

Vau mikä nostalgia pläjäys tulikaan kun selailin playstation storea ja huomasin siellä vanhan tuttavani.
Canis Canem Edit, kieltämättä yksi lempi ps2 peleistä ikinä.
Canis Canem Edit on siis oikeasti nimeltään Bully.
Ja Bully on tarkoittaa kiusaajaa suomeksi.

Tällä kertaa ei paistatella Bullyn loisteliaisuudessa vaan tartutaan vakavampaan aiheeseen.
Kiusaamiseen.
Poiketen hieman joulukuukauden toiminnasta, kiusaaminen ei ole siis tärkeätä minulle.
Vaan siihen puuttuminen ja siitä puhuminen.

Tulevaisuuden takia, minua huolettaa rehellisesti kiusaaminen ja näin 2000-luku kun nytkin on...
Jos ette tienneet..
Niin on tämä nettikiusaaminen tullut "trendiin" MIKÄ ON TÄYSIN ymmärrettävää.
Internet antoi meidän vihdoin olla anonyymeja, tuntemattomia ja tuntemattomuutta seurasi valta.
Toisaalta on myös niitä, jotka eivät osaa käyttää tätä hyväkseen.

http://imgur.com/xZb6Kpo

Mikä on rehellisesti helvetin mahtavaa, sillä typerät ihmiset saavat mitä ansaitsevat.
Ja ne jotka siellä ask.fmssä kiusaavat muita, koska siellä pystyy olemaan anonyymi?



Tuntuu että kiusaamiseen on niin mahdotonta puuttua vai ajattelevatko kaikki sen vain kasvattavan luonnetta?
Perkele

Suurin ja parhain mahdollinen "lääke" teollistuneeseen kiusaukseen on ihmisen myötätunnon tai pikemminkin OMATUNNON luominen. Jokainen meistä tarvitsee oman Samu Sirkkansa.
Tai se, että saataisiin jonkilaista motivaatiota opettajiin/oppilaisiin kouluissa.
En ole mikään poliitikko ja putoan siihen samaan ryhmään mihin monet muutkin olevan enemmän puhetta kuin toimintaa. Okei no en ole edes puhettakaan, sillä en tiedä miten kiusauksen saisi loppumaan.
Osaan vain sanoa neuvoja ja asioita mitä muutkin yrittävät.
Sanotaanko näin, että vähemmän tapahtumia missä juuri puhutaan kuin tehdään asialle jotain.
"Kiusaus on pahasta eikö niin!"
Joo on se, saataisiinko kouluun vaikka lisää tukioppilaita tai jotain huolien hukkaputkea jolla kiusatut saisi yhteyttä niihin jotka voisivat auttaa?
Suurin ongelma mielestäni on kiusattujen oppilaitten hiljaisuus ja ei en sano sitä pahalle.
Ymmärrän kyllä mikseivät kiusatut ehkä haluaisi puhua siitä.
Ehkä teistä tuntuu siltä, että kukaan ei kuitenkaan ymmärtäisi tai sitten ettette uskalla puhua siitä.
Kukaan ei voi auttaa ja en usko siihen.
Joku voi aina auttaa.

Siksi yritän vedota ihmisen hyvyyteen.
Olen tajunnut sen itse vasta tässä iässä.
Olisinpa tajunnut sen myöhemmin, sillä minä olen itse ollut kiusaaja.
Ja sanotaanko näin, että olin mukana jutuissa missä en olisi halunnut olla.
Ala-asteella se tuntui aivottomalta tehdä sitä mitä teki.
Vasta myöhemmin sitä tulee kaduttua ja todettua miten typerä on ollut.
Nyt olen oppinut ja tajunnut miten aina eivät keinot auta. Joskus se ettei vain itse luovuta on tärkeintä.

Huomiseen, puhutaan taas lisää asioista ja jutuista ja juttujen asioista. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti