torstai 5. joulukuuta 2013

'Ello sire, would the queen like som day 4 - Blog

Olen semmoinen heppu, joka ei aina ota itseään tosissaan.
Siksihän blogin nimi on The Cow Jumped Over the Moon, kerroin siitä joulukuun ensimmäisenä päivänä.
Siinä on omat haittapuolensa, joskus ihmiset ei sitten odota mitään vakavaa koskaan sinulta.
Tai miettivät ettei tuon kanssa kannata edes keskustella koko asiasta.
Siksi ehkä jotkut yllättyvät, kun kirjoitan mielipidetekstejä.

Aloitin olemalla luokan pelle sen takia, koska pelkäsin etten koskaan saisi ystäviä.
Koomisuus ja hassuttelu olivat ne keinot millä saisi toisen laskemaan suojansa ja avautumaan.
Kaikella hyvällä siis, halusin vain saada ystäviä. Ja niin se vähän jäi koko yläasteen plus lukion ajan.
Toisaalta kadun päätöstäni, toisaalta en. En voi valehdella itselleni millainen sisimmässäni tunnen olevani ja sen tukahduttaminen on taas turhaa. Täytyy vain tietää rajat, ne jotka yhteiskunta on määrittänyt.
Enkä tarkoita sitä pahalla. Jopa oma maalaisjärki sanoo ettei kannata heittää huulta toisen kuolemasta. Varsinkin jos siitä on vain pari päivää.  ..  Yleensä kuukausi tai pari riittää siihen.
HAHA ... Ei.
Otetaan vaikka Michael Jackson. 4 vuotta sen kuolemasta. Onpas pitkä aika..
Kuitenkin, Möykkäel Jaksonin kuolema ei estä meitä hassuttelemasta hänen kustannuksellaan.
Pakko myöntää, hän oli outo outo mies.
Mielestäni henkilöstä voi heittää läppää, mutta henkilön kuolemasta ei.
Michael Jacksonilta murtui käsi mitä hän sanoi?
"Täytyy panna lasta"
Miten Michael Jackson kuoli?
"Hän katsoi peiliin ja luuli nähneensä haamun"
Hehe.. Siinä on ero.
Toisaalta naurahdin silti


Mihin tämä kaikki kuitenkin johtaa, koska tälläiset yleensä johtavat aina johonkin?
No komediaan ja huumoriin tietenkin !

Tein joskus aikoinaan vuonna nakki muusi kivi keppi pulla kulta hylje nokkonen tekstin jossa puhuin minun
komedian/huumorin/huumorintajun/komiikan vaikuttajista.
Jotenka.. Puhutaan niistä uudelleen.

Haluan sanoa tähän alkuun, että jos joku ei ole tavannut minua koskaan tietää minun olevan. . . .. .. . . .
Pisteitä.
En osaa kuvailla huumoriani, se on miksaus vähän kaikkea. Kaikkea mikä on mielestäni hauskaa?
Mikä on yleensä kaikki yhden tähden ulkohuussi vitsit.
Sanotaanko näin, että joskus vitsini tai letkautukseni menevät jopa minulta ohi.
En ole mikään koomikko kuitenkaan.

Louis CK on kuitenkin koomikko.
Aasinsilta mestari iskee taas.

Louis CK on meikäläisen all taim favoriit koomikko.
Otan paljon vaikutteita häneltä, siinä mielessä siis, että hän kertoo paljon juttuja arkielämästä ja mikä siinä on pielessä. Observaatio huumoria. Hän myös puhuu paljon vihaamisesta ja on kyyninen.
En nyt sano, että minä vihaisin tai olisin kyyninen.... Mutta ainakin tykkään vihata ventovieraita.
Tai ajatella heitä kusipäinä.

Toinen vaikuttaja tärkeä semmoine on Doug Walker, mies joka loi sivun nimeltä
http://thatguywiththeglasses.com/
Hän on nero. Jollain tasolla.
Hänen tekemänsä videot saavat minut nauramaan tähänkin päivään asti. Siitä tietää hyvän komedian !
Jos se jaksaa naurattaa, vaikka on nähnyt sen kertaa.
Komedia koomikko. . . Whatever.
Hänen vitsinsä ja sketsinsä ovat laidasta laitaan.
Jossain vaiheessa hän saattaa kyseenalaistaa elokuvan logiikkaa ja seuraavaksi hän saattaa tehdä näin



Se on mahtavaa.


Olen katsonut Conan O'Brienia koko pienen ikäni ja no. . . . Sanotaanko näin lyhyesti, että minunkin Arnold Schanawegger imitaatio aina päätyy siihen että hän syö makkaraa.
I don't even.


Herra Jim Carrey.
Jim Carreyn energia on todella tarttuvaa ja hänen performanssinsa on todellakin jotakin omaa laatuaan.
Häneltä omaksun kaiken satunnaisuuden ja kuminaamaisuuden.
En tiedä onko oma energiani kauhean tarttuvaa, mutta olisihan se kiva.
Toisaalta tässä maailmassa ei tule olemaan ketään Jim Carreyn tapaista näyttelijää enää, joka vangitsisi meidän hänen charmillaan.

http://media3.onsugar.com/files/2011/06/24/5/192/1922283/ee12b661a9a9e659_CarreyThumb/i/Jim-Carrey-Fire-Marshal-Bill-Living-Color.jpg


Ja viimeisin muttei todellakaan vähäisin.
Sir Charles "Charlie" Spencer Chaplin.
Charlie Chaplin opetti minulle naurun olevan jokapäiväinen asia.
Charlie Chaplin opetti minulle että omasta mielipiteestään pitää pitää kiinni.
Hän on ensimmäisiä muistoja siitä miten minä nauroin.

En ole hirveän suuri fyyisen komiikan harrastaja, vaikka toisaalta haluaisin todellakin olla, niin on minulla silti aina lämmin olo jos joku alkaa nauraa kun teen jotain tyhmää itselleni.
Charlie Chaplinin takia teen niitä asioita miksi teen ja joka kerta kun joku nauraa tunnen onnistuneeni jossain.
Sen takia hän on yksi suurimmista vaikuttajistani.
Hän on suurin idolini. 

tiistai 3. joulukuuta 2013

Day KSSSOOOOO - Boguro

Jatketaan hieman samoissa merkeissä kuin eilen.
Tietääkö kukaan mitä Otaku tarkoittaa?
Otaku tarkoittaa nörttiä tai pikemminkin omistautuneesti johonkin nörttimäiseen harrastukseensa uppoutunutta ihmistä. Kiitos wikipedia.

Eilen puhuttiin Japanista ja avasin teille hieman sen kulttuuria.
Jos jollakin on aikaa niin youtubessa on olemassa dokumentti nimeltä Otaku (jonka pitäisi löytyä ainakin jenkki Netflixistä) vuodelta 1994, joka kertoo tästä.
Ennen 2000-lukua otakuita pidettiin yhteiskunnan hylkiöinä ja sanasta ei puhuttu millään iloisimmalla sateenkaarisimmalla merkityksellä.
Japani oli aika työ orientoitunut maa eikä siellä katsottu hyvällä erilaisuutta.
Nykyäänhän meininki on eri. Kadulla saattaa vipeltää vaikka minkänäköistä Optimus Prime Gundamia tai cosplayjaa. Eikä tarvitse edes olla pukeutunut anime tai manga hahmoksi, on olemassa ryhmä joka on kiinnostunut täysin 1950-luvun rockabilly scenestä.
Se mikä japanilaisissa on hienoa, on se että jos johonkin ryhdytään, niin siihen ryhdytään 100 %.

Kuitenkin pienen alustuksen jälkeen, joulukuun kolmas päivä kaksituhattakolmetoista käsittelee.
Minun kiinnostustani animeen ja mangaan.
Ja pientä historiaa siitä.

Kaikki alkoi ala-asteella ystäväni tutustutta minut muuan mangaan nimeltä Ranma ½.
Luulin sitä normaaliksi sarjakuvaksi, sillä sitä ei perinteisesti luettu oikealta vasemmalle vaan vasemmalta oikealla.
Keräsin sitä aika pirusti kunnes tajusin yksi päivä mitä tämä oli.
MA-NG-AA?
Se oli Salapoliisi Conan numero (sanotaan nyt vaikka) 8, joka oli Ranman jälkeen ensimmäinen kunnon manga minkä luin.
Siitä se rakkaus syntyi. Ikinä ei unohda ensimmäistään (paitsi tällä kertaa kun en muista minkä numeron luin ensimmäiseksi)
Ranmasta ensimmäiseni taisi olla 6.
Ja kyllä sillä on aina paikka minulle sydämessäni ja jos jotakuta kiinnostaa.
Kyllä, minulla on kaikki Ranman pokkarit.

Olin jo huomattavasti aikaisemmin, ennen tätä historiallista momenttia, katsellut televisiosta sarjaa nimeltä
Dragon Ball Z
Ja kuten kaikki muutkin ikäiseni pojat siihen aikaan, rakastin sitä. Se oli parasta viihdyttä evör.
Vaikkakin yli puolet jaksoista olivat joko menneisyyttä käsitteleviä tai sitten hahmot huusivat ladatessaan voimaansa.
http://images.wikia.com/dragonball/images/3/3e/Goku_Charges_Kaioken_Times_3.JPG
Ah, se oli viihdettä silloin.
(PS tällä hetkellä katson Fullmetal Alchemistia, koska en ole ennen katsonut sitä loppuun.)
Laskekaa ne hiilihangot alas. Ei tämä ole yhtä paha kuin se etten ole katsonut Neon Genesis Evangelioniakaa
HE-HEI ÄLKÄÄ HEITELKÖ MUA KIVILLÄ !
Kaikki muut ei-ernut on tällä hetkellä sillee que?

Olen kuitenkin katsonut Cowboy Bebopin.
No johan se viha loppui.

Dragon Ball Z laukaisi kuitenkin minulle animen katsomisen. Sen takia sekin omistaa spesiaalin paikan sydämessäni.
Eikä myöskään ihme, että omistan miltein kaikki Dragon Ball mangat...Melkein...

Se oli kuitenkin brief historia taas.
Tässä sitten lempi. . . Juttuni

Okei Lempimanga : One Piece ehdottomasti ! Yhtiä ensimmäisiä mangoja, mitä aloin keräämään ja rakastamaan. Sekoitus perinteistä japanilaista huumoria (eli ihan over the top), eeppisiä taisteluja ja helvetin lujaa henkeä. Tämä on yksi parhaista. Mielestäni. Ja minä olen aina oikeassa.
USOPP !!!!!!!!!!!

Lempianime sarja: Aaah I can't even. Olen nauttinut todella paljon Hajime No Ipposta, Narutosta, Salapoliisi Conanista, Dragon Ball Zeestä, Paranoia Agentista, mutta sanoisin kuitenkin ehkä tähän hätään.....
Joko Berserk tai Cowboy Bebop.
Tai Death Note..
Tai Ghost in a Shell
Muzukashii ! Aa...

Ja sitten lempianime elokuvani?
No tietenkin mitä tahansa Ghibliltä.
Ja ehkä Jin-Roh.. .
Perkele on tämäki nyt..
Ghibliltä lempparini on Porco Rosso. Ehdottomasti ja venatkaa vaan Ghibli-kuukautta!

Tämä taas jäi vähän tälläiseksi, mutta jos kiinnostaa puhua höpötellä animesta/mangasta/muuten vaan.
Niin kirjoitelkaa tonne kommenttilootaan niin vastailen tai tulkaa rupattelemaan ihmeessä facebookissa.
Tai jossain sosiaalisessa mediassa. I don't know.

Huomiseen taas kerran.
http://i1.ytimg.com/vi/YTvSaF-trGU/maxresdefault.jpg

maanantai 2. joulukuuta 2013

Tsuitachi 2 - Burogu

Tämä ei nyt niinkään ole minulle tärkeä asia, vaan pikemminkin haave.
Ja kiinnostuksen aihe.

Turning japanese I think I'm turning Japanese I really THINK SO !

Japani

Ollaan puhuttu Taikkiksen kanssa jonkin aikaa, että lähettäis joku päivä Japaniin.
Molemmilla on omat kiinnostuksensa siellä, vaikkakin useimmat ovat samoja.
Ghibli museo, Tokio ja sen tarjoamat huvit, Osaka, maaseutu, karaoke, Hello Kitty kauppa jne jne jne
Tuntuu, että vaikka kuinka kauan siellä viettäisi aikaa niin se ei riittäisi.
Tokiossa voi hukkua helposti viikko, eli vaikka paikka on kallis niin on varauduttava varmaan ainakin kaksi viikkoa siihen suunnitelmaan.

Muistan ala-asteella kirjoittananeeni meidän luokan omaan "tietosanakirjaan" Japanista esitelmän.
Ajattelin vain mainita tämän sen takia, että kyllä, olen ollut kiinnostunut siitä pitkän aikaan.

Mikä siinä sitten kiinnostaa?

Japanin historia (vaikkakin hieman kiistanalainen) on todella kiinnostava ja vielä kiinnostavampi on sen kulttuuri.
Kaikki shogun keisari samurai geisha kiyoshi perinteet ovat suoraan sanottuna lainasana englannista COOLeja.
Kulttuurista tuskin paljon tarvitsee sanoa.
Japanilaiset pitävät ihmiselle kun myös eläimillekkin tutulle pökäleelle juhlat
Se on myös läsnä japanilaisen arkielämää muullakin tavalla kuin sillä perinteisellä kaapelin laskemisella.
Kakkakikkareita löytyy kännykkäkoristeita, hiuspantoja, korvakoruja ja ei ole myöskään mikään ihme lukea kökäleistä kertovaa kirjaa vaikkapa metrossa.

Iltaisin voi olla ehkä kuumottavaa kulkea jollain tyhjillä kaduilla joissa ei paljon porukkaa näy.
Yakuzan perkeleet saattavat joskus yllättää, tai sitten muut pikkurikolliset veitsien ja kokoselkätatuointien kanssa.
Toisaalta jos et omista tuottavaa kiinteistöä, niin Yakuza (japanilainen mafia siis) tuskin jaksaa edes kiinnostua sinusta. Poikkeuksia löytyy.
Kannattaa siis liikkua siellä missä on paljon porukkaa ja Tokion tuntien ainakin, siellä on aina vitusti porukkaa.

Noniin, noniin, mutta Japanista riittää niin paljon tietoa ja taitoa jota minä en osaa teille kertoa.
Siksi laitan tähän linkit ammattilaisten näkökulmista tästä utopisesta tulevaisuudesta.

Outoja juttuja Japanista

Madventures 
Muistakaa katsoa Madventures II Japan, Tokyo ja sitten Madventures III Japan
Äijät tietää mistä puhuu, minä en.
Huomiseen 

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

ErsterTag - das BLOG !

Joulukuu oi joulukuu. Viime vuonna tein joulukuusta samantapaisen "tapahtuman" blogiini kuin marraskuusta.
Tosin marraskuu jäi hieman kesken omasta mielestäni. . . . Syistä..
Laiskuus ja stressi 

Tällä kertaa haluan (yritän) kuitenkin omistaa joulukuun asioille jotka ovat tärkeitä minulle.
Nämä asiat menevät laidasta laitaan ja omistan (YRITÄN) jokaisen päivän tietylle asialle.
Vlogeilla tai postauksilla tai jollain... . . .

Aloitetaan tällä mitä luette juuri nyt - blogini.

Aloitin blogini niinkin kauan aikaa sitten kuin (tässä välissä katsoin päivämäärän)
2.5.2010 Holy crap ! Eihän siitä kohta ole kun 4 vuotta. Ehkä ensi vuonna pitäisi keksiä jotakin spesiaalia.
Tänä vuonna piti olla, mutta se vähän unohtui. . . Hehe hups

Tosiaan alotin tän blogini silloin ja jos jotakuta kiinnostaa niin laitan linkin ihka ensimmäiseen postaukseeni.
http://rahkakiisselipiirakka.blogspot.fi/2010/05/nena-yhta-tukossa-ku-rakel-liekin-anus.html

Otsikko lupaa jo jotain unohtumatonta. . Jooh.
Olemme tulleet pitkän matkan tähän asti. Tai no minä olen.
Jotkut teistä lukijoista myös seuranani.
We've come a long way since that day
Kiitos englanti, pelastat aina päiväni ja lauseeni.

2.5.2010
Jos joku odotti jotain suurta yllätystä ja syytä miksi aloitin blogin, sellaista ei löydy.
ADHD vaikutuksissani taisin kerran koulussa tokaista, että aloitan blogin tänään ja siitä se lähti.
Aika anti-klimaattista tiedän.
Siitä kuitenkin on tullut suuri osa identiteettiäni ja osa elämääni.
Jännä miten se vaikuttaa niin paljon.
En nyt tarkoita sitä, että ihmiset tunnistavat minua kadulla koska kirjoitan blogia.
Nope
Se vaikuttaa sillä tavalla, että täällä tunnen olevani vapaa ja oma itseni.
En ole koskaan profiloinut blogiani miksikään sillä pidän siitä millainen se on.
Haluan pitää tämän vapauden, joka ei rajoita minua kirjoittamaan tietyistä asioista koko ajan.
Kirjoitan mistä huvittaa ja milloin huvittaa, vaikkakin yritän olla pitämättä hirveän pitkiä taukoja.
Syy miksi en pidä life style blogeista, siis sen takia etten näe sitä samaa mitä muut näkevät niissä.
Olen pahoillani, mutta voin katsoa vain tietyn määrän "päivän asu" kuvia ja lukea tekstejä jossa puhutaan miten päivä on mennyt/mitä on ostettu.
En hauku siis LS blogeja, sanon vain etteivät ne ole minulle ja niitä jotka kirjoittavat sellaisia Go Ahead !
Huudot Karolle, Marille, Mindylle ja muille kaikille jotka nyt kirjoittavatkaan.

Blogini on tärkeä minulle siksi että saan ilmaista mielipiteitäni ja itseäni siellä.
Olen kauan miettinyt haluavani puhua esimerkiksi elokuvista suurelle yleisölle. Tai olen halunnut perustaa elokuva-kerhon. Ehkä puhua välillä jostain sarjakuvasta mistä pidän todella paljon. Tai mangasta.
Syitä miksi haluaisin mennä Japaniin. Tiedän etten puhu kauheasti yksityisestä elämästäni, koska haluan pitää sen tietynlaisena mysteerinä lukijoille, mutta tänä kuukautena tulen puhumaan siitä enemmän kuin ennen.

Pahoittelen. . . Tai no oikeastaan en, siitä ettei minulle ollut kiinnostavaa taustaa blogilleni. Se vain alkoi päähänpistona ja siitä kehittyi jotain aivan muuta.
Hauska fakta on vielä se, että blogin nimi on käynyt monta monta eri vaihtoehtoja kunnes päädyin tähän.
Kyyninen setä, Lonely Stoner ovat yhdet mitkä ainakin muistan.
Mutta mielestäni The Cow Jumped Over The Moon kuvastaa tällä hetkeä tätä parhaiten.
Se liittyy sanontaan "Jumping the shark" - joka tarkoittaa jotain yliampuvaa hetkeä (yleensä televisio sarjassa tai elokuvassa), joka vaikuttaa huomattavasti kyseisen sarjan/elokuvan jatkamiseen ja laatuun.
Esimerkiksi Happy Days televisiosarjassa yksi päähenkilöistä Fonzie hyppää hain yli vesisuksilla yhdessä jaksossa. Hence the name btw
Siitä lähtien TIESI, että se tulisi aina jäämään ihmisten mieleen ja vaikuttaisi sarjaan (sillä typerällä tavalla)
Tai se kun Simpsonit jaksossa opimme ettei Rehtori Skinner olekkaan Skinner vaan Armin Tamzarian, se vaikuttaa todella paljon ! Yksi hahmoista ei ole se kuka hän on.
(Se oli muutenkin aika typerä jakso)

Pidän itseäni hieman yliampuvana juuri ja teen asioita, jotka ihmiset muistavat ja vaikuttavat minuun (huonosti tai hyvällä tavalla)
Toisaalta eiköhän me kaikki tehdä asioita jotka aina vaikuttavat meihin?
Se yliampuvuus on kuitenkin tärkeää minussa.
Siksi käyttäjäni on usein jumping the shark.
Ja siitä tulee nimi The Cow Jumped Over The Moon. Tämä blogi ja kirjoittaja ovat jotain niin omaa laatua että se saa lehmän hyppäämään kuun yli.
Plus se on lasten loru ja se muistuttaa ettei saisi unohtaa lapsuuttaan ja sitä nostalgiaa mikä sitä seuraa.
Siksi tässä blogissa on niin huono kielioppi
ja huonoja vitsejä
ja puhetta lapsuuden asioista
ja kakkabuubuu.

Odottakaa vain kun vielä joku päivä omistan postauksen kaikille jutuille mitä en ole postannu syystä tai toisesta !

Ja tota niin noh tässä kuva minusta vielä koska tämä postaus päättyi nyt !







Ja jos joku ihmettelee, nämä ovat kaikki messenger keskuteluista ystävieni kanssa.
Jos juttelet kanssani facessa niin varaudu tälläiseen. 

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Muotoja paperilla part sept

Olen tässä viime aikoina päivitellyt tumbleriani Zac Gormanin tuhrustuksilla.
Uskomattoman kauniita tekosia ja silmiinpistäviä silmäruokia minulle rakkaasta aiheesta - videopeleistä.

Suosittelen lämpimästi ja ehdottomasti katsomaan lisää hänen teoksiaan tai jopa seuraamaan häntä tumblr:ssä , issä, eissä. . . . Siellä kuitenkin.

http://magicalgametime.com/





I’ve been replaying Earthbound since its rerelease on the Virtual Console, so it’s been on my mind a lot.





Link and the Windfish

Inspired by Clock Tower for the SNES. In the spirit of Halloween, I’m doing all spooky games for the rest of the month! I’ve got a long list to try to get through, but if you have a suggestion send ‘em over and I’ll try to get to them! 

To be fair, I don’t think he ever knows what to say.

Lähipäivinä postaan taas enemmän ja annan ehkä selvitystäkin asioille.