Trailerijupakka : SHR

Tämä ei ole kauhean tärkeä postaus, mutta ajattelin jakaa tässä nöyrän mielipiteeni tulevasta uudesta
Silent Hill - elokuvasta.
Ainoa mitä meille on tähän asti tarjottu on vain tämä traileri



Okei, ensinnäkin 3D.................................. Tiedätte mitä mieltä olen, jotenka lets move on
Näyttää siltä että tämä "perustuu", ja käytän tosiaan sanaa "perustuu" todella löyhästi, Silent Hill 3 peliin.
Päähenkilö ainakin näyttää samalta kuin siinä. Vaikkakin häntä sanotaan Sharoniksi
Pelissä hänen nimensä oli Heather.

No mutta ensimmäinen Silent Hill elokuvakin perustui löyhästi ensimmäiseen peliin, jossa tietenkin näitä tunnettuja artistisia muutoksia on tehty. . .
Pari juttua (tai siis oikeasti aika monta juttua :DDDDDDDD derp.) jotka häiritsee tässä trailerissa.
Ja tämä tulee siis kaverilta joka ei ole HC Silent Hill fani, vaan semmoinen semi fani.
Olen pelannut Silent Hill 1 (en koskaan läpi, mutta tiedän sen pelin),
Omistan ja olen pelannut Silent Hill 2, 3 ja 4 läpi, joten tiedän mitä kyllä puhun.

Ensimmäinen juttu 1)
SPOILERI VAROITUS (Ensimmäinen tehtiin vuonna 2006 jotenka ei varmaan haittaa)
Ensimmäisessä leffan lopussahan Rose ja Sharon jäivät Silent Hill haamumailmaan. He palasivat kotiinsa mutta eivät olleet samassa "ulottuvuudessa" kuin Christopher (Sharonin kasvatti-isä ja Rosen aviomies.)
Jotenka........ Miks siis Christopher ja Sharon ovat tässä molemmat oikeassa maailmassa?
Missä Rose on?
Odotan ainakin leffan selittävän tilanteen hyvin. . Sillä jos käy niin että he sivuuttavat koko jutun niin minäpä vedän herneen nenään siitä.. .. . .. .Perkele. JATKUVUUS ON TÄRKEÄÄ!!?!`!W!PO iIDJlfzdufnd
Ja hei muutes, eikös Sharon ollut ensimmäisessä leffassa brunette?



Hiusten värjääminen on kyllä muodissa.......

Sitten myös hahmo, joka näkyy tässä trailerissa. Vincent.
Mulla ei ole muuta sanottavaa kuin että ei ainakaan näytä pelihahmolta ja tuntuu olevan aivan erilaisessa suhteessa Sharoniin kuin pelissä.

Toinen juttu 2)
Okei tää on tosi tosi tosi tosi pieni ja mitätön juttu mutta..........................
1:07 kohdassa näkyy se merkki seinällä. Se on sama pelissä mutta pelissä se on tallennus merkki.
XD. En tiiä miksi mutta se häiritsevä !

Kolmas juttu 3)
.  . .. Miksi Pyramid Head on tässä?
Ihan oikeasti miksi?
Miksi?
Sillä ei ole mitään merkitystä tähän tarinaan. Ei sitten mitenkään.
Onks tää taas vaa sen takia koska fanit tykkää siitä? Myöski sen takia että se näky ensimmäisessä leffassa?
........
Jumalauta tässä on hoitajatkin............................................................................
Joop. Joop. Joo. Aha. Joo..... mmm

Okei tossa oli ne pääjutut mitkä häiritsee mua. Ehkä myös sekin että trailerin 0:40 muistuttaa mua liiankin paljon Painajainen Elm Streetistä. . . . . Ehkä se on Sharonin tukadetut muistot Silent Hill kokemuksista?

Ei sen enempää valittamisesta. Mitä HYVÄÄ tästä voi sanoa.
No oikeastaan voin sanoa että odotan tätä leffaa mielenkiinnolla. Traileri ei niinkään sytytä minua, mutta odotan silti. Efektit näyttävät aika hyvältä ja maailmojen vaihtuminen näyttää vieläkin aika siistiltä.
2:11 wait onks toi Umbrellan logo?
Ja toivotaan myös todella että Sean Benilla eli Chistopherillä olisi vähän merkittävämpi rooli kuin juoksennella ympäri ämpäri kaikkialla kyselemässä tyhmiä ja merkityksettömiä kysymyksiä. ... . .. . . .. .
POINTLESS !
Ja ehkä myös perinne jatkuu kuten Sean Benin jokaisen hahmon kanssa. Eli hän varmaan kuolee.

Puhumista XIV

Tämä tehtiin torstaina. . . . . .
Tarvitsisin kameran jossa olis autofocus.

Jabambambambambam

Mörkö teoria

Hmmm. . . Mikäs helvetti on mörkö?

Ensimmäiseksi monille suomalaisille varmasti tulee mieleen muumimörkö.
Enkä yhtään ihmettelekkään. Laita googleen hakuun "mörkö" niin mitä tulee ensimmäiseksi? Muumi mörkö

Muumien antamalla rikkaalla nostalgisella kuvalla mörkö - sana tuottaa meille tälläisen visuaalisen ilmestyksen.
Ja kukapa nyt tänä päivänä myöntäisi että on pelännyt mörköä kun on katsonut Muumeja?
Minäkin pelkäsin.
Mutta miettikää hetki... . . . Mistä te oikein ensimmäistä kertaa kuulitte sanan mörkö?
Mikä ihme mörkö oli ennenkuin aloitte katsoa Muumeja?
Mitä merkitys sillä sanalla oli? Mistä edes kuulitte sen sanan?

Henkilökohtaisesti en muista milloin opin ensimmäistä kertaa käyttämään sitä sanaa.
En edes muista mistä opin sen. Muistan vain epämääräisesti juoksieni äidin ja isäni luokse itkien jostain möröstä joka pelotti minua. 

Juttelin tästä mentorini ja viisaan miehen kanssa pari päivää sitten ja tulin ehdottaneeksi sitä että mitä jos "Mörkö" on pikkulapsen kauhun ruumiillistuma.
Vaikkei oikeastaan "Mörkö" ole mitään oikeata, niin se on silti konkreettista. Aistein havaittavaa.
Useimmiten se on näkö- tai kuuloaistin takia.
Kun yrittää nukkua ja yhtäkkiä silloin kaikki äänet tuntuvat 10x kovemmilta.
Kovemmilta? Äänekkäimmiltä siis..
Ja varokkin pienenä katsomasta mihinkään liian pimeään nurkkaan tai johonkin kohtaan missä vaatteet muodostavat sen uhkaavan henkilön.
Huppari ja housut ovat ehkä vain huppari ja housut valot päällä, mutta otappa valot pois niin niistä tulee verenhimoinen murhaaja otus ! Jolla on terävät hampaat ja SUURET SILMÄT !

Loppujen lopuksi on hyvinkin lohduttavaa todeta että "Mörkö" on oikeastaan aika turvallinen pelko.
Vaikka koko tapahtuma käydään omassa päässä, taino lapsen mielikuvituksekkaassa päässä niin se ei ole mitään verrattuna "todellisiin" pelkoihin. Terroristit, maailmanloppu, kuolema jne.
Mitä tarkoitan todellisilla peloilla? Nämä ovat FOR REAL. Melkeinpä väistämättömiä.
Tuskinpa "Möröistä" voi aiheutua oikeaita tramouja, oikean elämän möröt tekevät sen.

Ei mulla oikeastaan muuta, halusin vaa jostain syystä puhua tästä olemattomasta käsitteestä, joka kuitenkin kuuluu jokaisen ihmisen elämään.
Samalla tavalla kuin puberteetti tai kasvaminen tai kulkusten putoaminen se on välttämätöntä. 

Hassua.
Pelkäänkö enemmän itseäni vaiko kuolemaa?

Pure utaretta ja ime rommia !

Kirjasta Kuvaruudulle

Oscar Wilde once said, "Nowadays, people know the price of everything, and the value of nothing."
- Paul Kemp



Jep jep, kuten luvattu niin tässä se on.
About 5 minuuttia sitten sain luettua ton kirjan vihdoin ja viimein loppuun ja kohta aijon katsoa tuon leffan jotta voin tehdä tämän vertailun.
Lyhyesti
Kirjasta sen verran että se oli ok.
Mutta pitkästi :

Karibian Puerto Ricon ihmisten päivä = Syö aamupalaa ja juo rommia, käy ulkona juomassa rommia, vietä aikaa ystävien kesken juoden rommia, varasta turistin skootteri tai pura auto ja myy osat. Juo palkkioksi rommia,  ja illalla etsi bileet mistä saisi rommia. Muukin alkoholi käy.
Hunter S Thompsonin kirja ainakin elää nimensä mukaisesti.
Hunterin alter ego Paul Kemp on tämän kyseisen romaanin päähenkilö ja tajusin tässä vaiheessa että on vaikeaa kirjoittaa sanaa romaani, ilman että meinaisi kirjoittaa sanan "rommi".........
Tuttuun tapaan Rommipäiväkirja EI noudata kolmen aktin juonirakennetta vaan juoni jos sellainen tässä on, ei ole niinkään tärkeä vaan tärkeysjärjestyksessä ovat kaikki muut asiat.
Päähenkilö, sivuhenkilöt, heidän yhteinen kemiansa, outo kummallinen maailma (Puerto Rico), päähenkilön tapahtumien kulku.
Tälläisissä on tärkeää ( pikemminkin pakollista) että päähenkilö on pidettävä hahmo. Jos katsojat eivät pidä päähenkilöstä tai pysty eläytymään hänen toimintoihin niin lukukokemuksesta tulee aika vetinen...... Get it?
Kiitos kuitenkin HST sinulle että teet päähenkilöistäsi pidettäviä.
Paul Kemp on hieno mies.
Paul Kemp on fiksu, itsekeskeinen, denahtanut, journalisti "sankari".
Hän muuttaa New Yorkista Puerto Ricoon hänen saatuaan töitä paikallisesta Daily Newsistä, joka on jo Kempin astuessa sisään, vararikon partaalla.  Lotterman johtaa kuolevaa lehteä, eikä verenpaine ole ainoa asia mistä hän kärsii. Lehden toimittajat kaikki ovat hurahtaneet rommin makeaan makuun ja ikuiseen potkujen odotteluun. He vain odottavat että saisivat erorahan käsiinsä ja pääsisivät kauas pois "paratiisista"
Paul yrittää saada kaiken irti Puerto Ricosta, mutta huomaa totuttelun olevan vaikeampaa kuin luulisikaan.
Värikkäät toimittajatoverit kuitenkin tarjoavat Paulille tekemistä San Juanissa (Puerto Ricossa oleva kaupunki) Varsinkin lehden kuvaaja Bob Sala, pelokas ja vainoharhainen juomari. Yeamon, juoppo ja hullu.
Yksi kirjan päähahmoista. JOKA EI OLLUT LEFFASSA. Siitä lisää myöhemmin.
Ja tietenkin, Chenault. Alati oman pillinsä mukaan tanssiva, nakuileva, vaaleatukkainen kaunotar. Yeamonin tyttöystävä vieläpä. Ja sanotaan näin että paratiisissa ei paraatilinnut naura. hehehehheheheh tä?
_
On vaikeaa puhua juonta tarinasta, jossa ei ole juonta.
Taino jonkinlaine juoni on se että "lihavat kissat" haluavat Paulin kirjoittavan propaganda lomakkeen hotellista jonka he haluavat rakentaa saarelle joka on täyttä helvettiä. Saari josta 2/3 on armeijan sotaharjoitusaluetta.
Sanoin jo että kirja oli ok mielestäni. Sen huomaa siitä että Hunter kirjoitti sen 22 vuotiaana ja kirja ei olisi ikinä nähnyt varmaan päivänvaloa ellei Johnny Depp olisi löytänyt sitä hänen harjoitellessa Raoul Duken roolia Pelkoa ja Inhoa Las Vegasissa elokuvaa varten. . .
Oliko Hunter jättänyt sen tahallaan piiloon jottei tätä olisi ikinä löydetty? Vai olikohan vaan unohtanut koko asian?
Molemmat voivat olla yhtä hyvin totta.
Jos Hunter unohti sen niin sitä en ainakaan ihmettelisi.
Kirjan hahmot ovat hyviä ja heidän välinen kemia toimii.
Varsinkin kolme päähenkilöä, Paul, Yeamon ja Chenault. Joiden suhde toisiinsa on . . ... . erikoinen.
Yeamon ja Chenault ovat pari ja Paul on taas toivottaman ihastunut Chenaultiin.
Yeamon on todella kiintynyt Chenaultiin ja on hyvin mustasukkainen ja suojelevainen häntä kohtaan.
Joskus niinkin paljon että hän lyö Chenaultia ja jättää hänet taloonsa lukkojen taakse jotta hän ei karkaisi mihinkään. . . . .. . . Rakkas on monimutkaista.
Chenault taas haluaa olla enemmän "vapaampi" vaikka on jäänytkin Yeamon hurmaavan hymyn pauloihin.
Kaipa heidän hyvät puolet "dominoivat" heidän huonot puolensa.
Mitä tuo hyvin huonosti rakennettu lause tarkoittaa : Chenault voi unohtaa sen että Yeamon välillä lyö häntä hänen hermostuessaan sillä heidän rakkautensa on vain niin luja ettei fyysinen väkivalta vaikuta siihen.
Tai sitten seksi on vain niin hyvää
En vain tajua väkivaltaisia suhteita jossa nainen JÄÄ hyväksi käyttävän miehen luokse tai sitten ryömii aina takaisin hänen luokseen. . . .. .. .  . . .

Lets wrap up the review of the book.
1. Tykkään todella paljon hahmoista, kirjassa jossa ei ole juonta tarvitaan hyvä hahmoja.
2. Miljöö sai minut haluamaan käymään Puerto Ricossa
3. "Tarina" ei ollut niinkään yhtä mukaansa tempaava kuin muut Hunterin kirjat
4. Joissain kohdissa se tuntuu jopa hyvin tylsältä ja siltä että koko kirja seisoisi paikallaan.

Kirja oli hyvä lukukokemus silti, ihan O.K

Entäs se leffa?


Hroarmösrmmmmmmm........ En pitänyt siitä.
Joo. Joo. Joo. Joo. Joo. Jep. Jep. Jep. Yup. Yup. Mm mh, Aa, Jup.
Katsoessani tätä leffaa musta tuntui kokoajan hieman tyhjältä. . . Siinä ei ollut yhtä paljon charmia kuin "Pelkoa ja Inhoa Las Vegasissa" JA OKEI MÄ LUPAAN ETTEN ENÄÄ VERTAA TÄTÄ SIIHEN.
Tässä vertaillaan kirjaa ja elokuvaa.
Mitä siis tein oli se että olin saanut juuri luettua kirjan loppuun ja aloitin elokuvan katsomisen.
En tiedä oliko se parempi vai huonompi juttu että olin juuri lukenut kirjan sillä mietin koko elokuvan ajan miten paljon parempi se kirja on kuin tämä.
Mutta jopa jos olisikin niin että Rommipäiväkirja olisi vain elokuva eikä perustuisi kirjaan.... Niin se olisi silti aika heikko. .

Kröhöm. hyviä puolia siinä on se että Johnny Depp on aina hurmaava ja hyvä rooleissaan.
Paitsi pari hyvää esimerkkiä Jali ja Suklaatehdas ja Liisa Ihemaassa.... köh köh
Mutta Johnny ei voi silti pelastaa tätä elokuvaa sen suurimmalta virheeltä...
Se on tylsä. Oh god se on tylsä ! Ja musta tuntuu niin haikeelta että Johnny yrittää olla niin mukana tässä sen takia että hän oli todella suuri Hunter S Thompson fani. Ja sekin ON ainoa syy miksi Johnny edes on tässä elokuvassa. . .
Virhettä ei myöskään auta että käsikirjoittaja/ohjaaja Bruce Robinson olisi voinut tehdä parempiakin päätöksiä elokuvan suhteen.
Robinson tuntuu vain ohjaavan kameran Johnnyn eteen ja antaa hänen olla Johnny Depp.
Joo sekin vielä. Johnny Depp ei uskotellut minua että hän olisi Paul Kemp.
Hän tuntui olevan vain Johnny Depp..... Mikä ei ole huono juttu minulle.
Myös editointi oli jostain syystä outoa joissain kohdissa en osaa selittää sitä.. Se vain jäi mieleeni..
Ja (minun mielestäni) huono päätös ohjaajalta, erittäin huono päätös. Oli jättää Yeamon kokonaan pois.
What? I KNOW RIGHT !
Juu eli jos olet lukenut kirjan ja pitänyt Yeamonin hahmosta, niin sori tässä leffassa sitä ei ole.
Ei hätää Chenault on kuitenkin. Sentään.
Ja Chenaultista on pakko sanoa että WAU onpa Amber Heard seksikäs.


Jostain syystä aina kuvittelin Selma Hayekin siihen rooliin, mutta vain blondilla tukalla..
Elkää kysykö miksi...

Kuitenkin joo Yeamon ei ole tässä elokuvassa ja hänen tilallaan on Sanderson.
Semmone rikas lihava kissa paskiainen.
Ja vaikka Yeamon käytti useimman ajastaan kirjassa Kempin kanssa niin elokuvassa hänen tilallaan on
Bob Sala. No oli hänkin kirjassa ja jossain tietyissä "tärkeissä" kohdissa kirjaa jotenka kai se on hyväksyttävää.
Tuntuu vain oudolta että hän on kuumapäisen Yeamonin tilalla, sillä kirjassa hän ei ollut lainkaan sellainen minkälainen hän on leffassa.
 Älkää ottako tätä väärin ! En sano että elokuvien pitäisi seurata kirjojen lähteitä kirjaimellisesti. . .Hehe:D
Vaan on mielestäni rohkeaa ja kannustavaa että elokuvassa otettaisiin oma näkemys lähteen perustalta.

Jotenka elokuvan juoni on miltein sama. . . . . .. "Juoni"
Paul Kemp matkustaa Puerto Ricoon (tai pikemminkin herää sieltä) ja saa töitä paikalliselta lehdeltä.
Hän viettää aikaa siellä ja juo paljon kunnes hänelle tarjotaan työ kirjoittaa propaganda lomake hotelleista joita aijotaan rakentaa saarelle.
Elokuvassa siis haluttiin enemmän keskittyä rikkaiden pösöjen häränlakanointiin ja laittomiin saaren uudistuksiin. Ja siitä kuinka Paul Kempillä kasvaa sydän tätä paskaa kohtaan !

Ja tuota niin. Siinäpä se.
Sivujuonena on tietenkin Paul Kempin ja Chenaultin romanssi joka mielestäni toteutettiin hieman erilaisemmin kuin kirjassa.
Kirjassa Kemp on ensisilmäyksestä jo hieman ihastunut Chenaultiin ja hänen himonsa häntä kohtaan kasvaa hetki hetkeltä. Chenault tuntuu että hän näkee tämän Paulista mutta tietää olevansa Yeamonin kanssa kunnes tarinassa tapahtuu jotakin minkä takia Chenault päätyy Kempin luokse jossa he sitten vain antavat periksi viidakkokuumeelle. Kirjan lopussa heille tuntuu jo kehittyvän jonkinlainen normaali seurustelusuhde, vaikkakin Kemp on liian huolissaan kaikesta ja haluaa lähettää Chenaultin takaisin New Yorkiin.
Kirjan romanssi tuntuu. .. . En nyt sano normaalilta mutta hienovaraisemmalta kuin elokuvassa.



Elokuvassa Kemp myös ihastuu Chenaultiin ensinäkemältä ja tuntuu että Chenault tuntisi samoin. Ainakin ILMISELVÄN flirtin takia. Muttakun muttakun..... He eivät mielestäni jaa tarpeeksi kohtauksia yhdessä.
On yksi missä he kokevat adrenaliinin täytteisin kaahauksen autolla ja useimmitenhan hyvät naiset ja herrat adrenaliinin tunne saattaa aiheuttaa villiä seksuaalista fiilistä.
Kemp kuitenkin torjuu itsensä suutelemasta Chenaultia, tietäen hänen olevan Sandersonin tyttö.
Elokuvassa käy niin että yleisö vain odottaa milloin heistä tulee pari, vähän niinkuin jossain hömppärakkauskomediassa.

Okei, miten elokuvasta olisi voitu tehdä parempi?
Mielestäni tämä olisi voinut ehkä toimia jos vaikka elokuvassa olisi keskitytty enemmän Kempin ja Chenaultin suhteeseen.
Oisitte pitäneet Yeamonin siinä sillä se kaahaus kohtauskin olisi toiminut paremmin jos Yeamon olisi ollut mukana leffassa. Juu Kemp ei suudellut koska Chenault on Sandersonin ja tiesi ettei siitä seuraisi mitään hyvää
Mutta jos kyseessä olisi ollut Yeamon niin kohtauksella olisi ollut enemmän panoksia pelissä.
Yeamon on Kempin hyvä ystävä ja he ovat käyneet läpi monia seikkailuja yhdessä. (Vaikke he tapasivat Puerto Ricossa)
Esim se poliisipidätys, joka tuntui oudolta ilman Yeamonia.
Oisitte vain tehneet elokuvasta enemmän keskittyneemmän kolmiodraamaan. Olen tosissani.
Käyttäneet hyväksi sitä Kempin, Chenaultin ja Yeamonin monimutkaisia suhteita toisiinsa.
Jättäneet sivummalle tarinan paikallisesta amerikkalaisesta lehdestä ja sen laskusta siellä. . .
Koska kirjassa kun joitakin tapahtui näille hahmoille olin hyvinkin huolissani.
Varsinkin yksi parhaimmista kohtauksista jossa Chenault jää tuntemattomien mustien ihmisten tanssijuhliin ja Kemp ja Yeamon heitetään ulos sieltä.
Pakko vielä sanoa siitä elokuvan lopussa olin hyvin pettynyt. SPOILEREITA.

Elokuvan lopussa toimittajat saavat kuulla että lehti lakkautetaan ja he eivät saa ero rahaa jotenka Paul yrittää saada kaikki kokoon ja murtautumaan toimitukseen jotta he voisivat tehdä vielä yhden painoksen paljastaen sen vääryden mitä heille on tehty. Fat catsien laittomuuden ja Lotterman kusetuksen.
Mutta he tarvitsivat rahaa painamiseen, jotenka Kemp, Sala lähtevät kukkotappeluun keräämään rahaa ja heidän tultua takaisin heille ilmotetaan että painokoneet ovat viety pois. He eivät voi tehdä mitään. . .
En tiedä onko tässä jokin outo viesti ettei byrokratiaa vastaan voi taistella? Mutta tuo tuntui aika helvetin pettävältä lopulta. Eli periaatteessa koko kukkotappelu ja rahankeruu kohtaukset olivat täysin turhia.
............................................................... Jes
END OF SPOILERS

Elokuvassa oli kyllä joitakin kohtia mistä pidin. Ainakin tietyistä "otoksista" tai siis kuvakulmista ja kohtauksista. Ne olivat kiintoisia. Mutta muuten elokuva putoaa siihen "keskiverto" luokkaan. Sillä olisi ollut potentiaalia olla hyvä elokuva, mutta huonot puolia on enemmän kuin hyviä.
Jos haluatte jotakin irti Rommipäiväkirjasta niin lukekaa kirja sillä se antaa paljon enemmän kuin elokuva.

Seuraavaan kertaan kun kirjat hyppäävät kuvaruudulle, tiedätte mitä odottaa.




Ja mitä tarkotan seuraavalla kerralla on se että kun saan kirjan luettua !

Pelkoa ja Inhoa Lehmän laitumilla

Oletteko ikinä lukeneet jotain kirjaa ja ihastuneet siihen niin paljon että melkein järkytytte kun kuulette että se otetaan ja muokataan toisenlaiseen mediaan?
Joskus kun otetaan alkuperäinen lähde ja sitä muokataan elokuvaksi tai tv-sarjaksi niin voi useimmiten tulokset olla katastrofaaliset.
Ongelmana on aina se että vaikka kuinka yritettäisiin olla uskollisia lähteelle niin aina on joku joka ei ole tyytyväinen.
Kirjallisen alkuperällä on aina etu sillä se on asettanut pohjan kaikelle ja muissa medioissa probleema on useimmiten rajat. Vaikka kuinka haluaisi on hyvin vaikeaa tehdä sanatarkka jäljitelmä elokuva kirjasta.
Entäs rakastettavat hahmot? Miten heitä on kuvailtu kirjassa saattaa olla nurinkurin ruudulla.
Jo varmaan arvaatte mihin tämä on johtamassa, eli tervetuloa uuteen segmenttiin jossa vertaillaan alkuperäistä lähdettä (useimmiten kirjallista) ja siitä tehtyä versiota joko elokuvaksi tai tv-sarjaksi.

Kirjasta kuvaruudulle



Ei varmaan tarvii selitellä että Pelkoa ja Inhoa Las Vegasissa on yksi mun lempielokuvista ikinä. Sitä ei muuta mikään. Ja jos kysyt miksi? En tosiaan osaa selittää. Se vaan on. Olen katsonut leffan monta monta kertaa läpi enkä tunnu melkee ikinä kyllästyvän siihen. .
Sitten koin oudon valaistuksen.
En ole ikinä lukenut sitä kirjaa............. 8 |
Sain itseäni niskasta kiinni ja kävelin kirjastooni toivoen että siellä olisi Hunter S Thompsonin kulttiteos.
Ja niinhän siellä se oli. Jei.
Jotenka pitemmittä puheitta


Pakko myöntää että elokuva seurasi aika uskollisesti kirjan tapahtumia.
Jotenka en voi valittaa siitä että elokuva olisi ottanut omanlaisen/uuden suunnan kirjasta ja kertonut sen OMALLA tavalla, mutta ohjaaja Terry Gilliam teki mielestäni todella hienoa työtä lähteen kanssa.
Tietenkin kirjassa on enemmän materiaalia kuin mitä elokuvassa on ja tapahtumat ovat joissakin kohdissa hieman erilailla kuin kirjassa. Se on vain jotakin mikä jokaisessa versiossa valitettavasti on.
Mikä on hassua on se että kirjassa kuten ei elokuvassakaan ei ole sitten minkäänlaista juonta. Joko jos olet nähnyt elokuvan tai olet lukenut kirjan niin kummassakaan ei tunnu olevan minkäänlaista kolmen aktin rakennetta.
Mutta mielestäni sitä ei aina tarvitse jotta tarina toimisi. "Tarina" siis.
Se on oikeastaan kokemus. Erikoinen kokemus. Ja ruma semmoinen. Ruma kuin synti.
Tykkään ajatella näitä kahta aikakapseleina. Kun avaat sen kirjan tai laitan sen dvd:een soittimen sisälle, olet astumassa -70 luvun kummalliseen ja happomaiseen maailmaan etsimään Amerikkalaista Unelmaa kahden eriskummallisen hahmon kanssa. Alussa toivot tekeväsi samoin kuin liftari, pakenemalla pois heidän kyydistä.
Mutta myöhemmin toivot että olisit jäänyt kokemaan tämän erikoisen seikkailun heidän kanssaan.
Pian toivot että sinäkin olisit ollut autiomaalla lätkimässä lepakkoja ja huutamassa
"We cant stop here! This is bat country"

Olen puhunut edellisissä postauksissa elokuvan puhki ja tiedätte jo mitä mieltä olen siitä.
Puhutaan siis kirjasta. Mikä tekee tästä kirjasta minulle todella hyvän kokemuksen,
on se miten se on kirjoitettu.
Hunter S Thompsonhan oli gonzo kirjallisuuden niinsanottu isä hahmo, mutta hyväksyttyjen arvojen kyseenalaistamisen ja tosiasioiden vääristelemisen lisäksi tarina tuntuu siltä kuin pääsisimme oikeasti Raoul Duken tai no Hunter Thompsonin päähän ja ajatuksiin. Koko kirja on vilkas mielisisen Hunterin ajatuksia ja kokemuksia.
Yksi asia mitä voin nipottaa tästä kirjasta on se että VAIKKAKIN siinä on kirjan luonteeseen sopivia kuvia (jotka ovat tehneet herra Ralph Steadman)


Niin kuvat ovat kirjaa lukiessa aina hiukan myöhässä. Mitä tarkoitan tällä?
No esim kun luet tätä kirjaa ja alussahan he ovat aavikolla ajamassa, siihen tämä kuva perustuu.
Mutta kun tämä kuva tulee vastaan niin kirja puhuu siitä kuinka he vuokraavat autoa itselleen.
Ja se on ainoa valitus mitä keksin tähän hätään.

All in all, elokuva on erinomainen ja mahtava. Vieläkin suosittelen sen katsomista ihan vain sen kokemuksen takia. Samoin kirja oli myös erinomainen sitäkin suosittelin kokemuksen vuoksi lukemista (tietenkin vain niille joiden pää kestää kaikkea hölynpölyä)

Mutta kumpi on sitten parempi? Kirja vai elokuva?
No henkilökohtaisesti kirja on tietenkin parempi. Sen takia että se tuntuu kuin Hunter kertoisi sinulle sitä mielenkiintoisella tavalla, ja siinä on enemmän materiaalia. Mutta......
Elokuva on minulle silti lempparini, se on kasvanut minuun kiinni.
Outoa päättää näin että kirja on parempi, mutta valitsen silti elokuvan?
Noh .. . . . . . . Emmä tiedä, hapokasta.







Seuraavaan kertaan ja saman kirjailijan tunnelmiin. Tiedätte mitä odottaa.